28.10.2012 Kivistön työväentalolla

Tangokuningas  Kari Piironen saa minut kyllä liikkeelle, jos vain jalat kantavat. Orkesterinsa Caminito on myös hyvä. Tanssiväki on tässä paikassa tanssien alkaessa ja lisää väkeä tulee myöhemmin harvakseen. Nytkin paikka oli täynnä, joskin ehkä vielä enemmän ollut Karin aiemmissa illoissa. Tanssittavan hyvää oli musiikki koko illan. Laulupuolen ennen Karin esiintymistä hoiti orkesterin rumpali. Hänen äänessään on jotain mikä saa minut hymyilemään. Viuluakin kuullaan välillä.

Kari aloitti sitten osuutensa toisen setin alkupuolella ja hänen karismaattisuutensa täyttää lavan. Mies jolla muutaman päivän päästä on 65 v päivät. Talon väki ojensi hänelle kukat illan lopussa. Minä sain antaa onnitteluhalaukset myös  myöhemmin. Mukava oli tavata myös rouva Piironen. Hän on jaksanut kaikki vuodet olla mukana esiintymispaikoissa ja autonkuljettajan rooli taitaa olla kotimatkalla. Eikä Kari sitten edes uhannut siirtyä eläkepäiville. Hän onkin esimerkki työhistorian pidentämisestä, mitä työelämä toivoo työssäolijoille.

Olen huomannut, että entisiä tuttuja tanssijoita ei juuri enää näykään tanssipaikoilla. Siltä näytti nytkin. Mutta ihan mukava tanssi-ilta kuitenkin syntyi, joskin istumasessioita oli välillä. Naistenhautkaan eivät onnistuneet hyvin, kun haettavia, joita olisin tohtinut hakea ei kovin ollut ja nopeat hakijat veivät mahdolliset kohteet. Naiset ovat oppineet käyttämään hakuoikeuttaan ja vielä juosten pikavauhtia.

Tanssilajeja esitettiin riittävästi. Hitaita valsseja varmaan kahdet pari. Tavallisia vähintään saman verran, kun ainakin alku ja loppu ovat niitä. Tosin viimeisillä valsseilla en ollut enää paikalla. Tangoja kuului myös useammat. Kolmet ainakin olin tanssimassa. Yksi pari oli kyllä kuin pikajunan kyydissä olisin ollut ja vauhti ei olisi haitannut, mutta tungoksessa olivat omat riskinsä. Hyvin herra kuitenkin väisteli toisia tanssijoita.

Rumbaa sain tanssia lajin mukaisesti, buggia ei ihan lajin mukaisesti, jos sitä humppakappaleisiin tanssitaan. Samoin kun fokseja tanssitaan fuskuna ja vaihtoaskelein. Mutta hyvä niinkin, kun on mahdollisuus tanssia jotain. Jenkat ja polkat menivät toisten hyväksi. Niistä jää hieman apeutta, kun ei itse pääse tanssimaan. Kari päätti iltansa operettivalssisikermällään - sen kuuntelin hänen vaimonsa vieressä istuen samoin kuin Hopeisen kuun ja se parina tulleen kappaleen, jonka jo unohdin.

Sanoinkin Karille illan lopulla, kun pihalle satuttiin yhtä aikaa poistuessani, että jos saisin valita, mitä haluaisin kuulla kuolinhetkelläni, niin Karin laulaman Punaiset lehdet-tangon. Se saavuttaa minussa jotain syvällä sisimmässäni ja se on minusta kauneinta mitä Kari laulaa, vaikka pidänkin kaikista hänen kappaleistaan.