19.01.2013 Revontulessa

Niin harvoin on ollut mahdollista olla Jarkko Honkasen ja Taiga-yhtyeen illassa, joten vaihtoehtoja illan tanssipaikalle en tarvinnut miettiä. Iltapäivän lumisade oli laantunut, kun lähdin ajelemaan kohti itää. Matka taittui rauhassa, sillä ajoväylien keskellä oli lunta niin paljon, ettei tehnyt mieli lähteä ohittamaan - vaikka kyllä tekikin mieli. Edessä ajajalla oli kaasujalka vaihtelevalla painolla. Pääasiassa matka taittui alle nopeusrajoitusten ja vastaan tulleita autoja hän kunnioitti hiljentämällä. Jonohan siitä tuli perään ja rekka-autokin joutui hiljentämään vauhtinsa keula-auton mukaiseksi. Samaan paikkaan oli auto menossa kuin minäkin ja teki mieleni ajaa paikoitusalueella viereen ja katsoa, minkä näköinen kuski oli ratissa. No, maltoin mieleni, varsinkin kun matkaan oli kulunut aikaa arvioitua enemmän.

Pihassa oli autoja, mutta sisällä ei vielä kovin paljon väkeä. Paikassahan on yöpyjiä, joten osa autoista oli varmaan heidän. Revontulen henkilökunta on aina ollut miellyttävää ja mukava on mennä sisälle. Siitä minulla on kokemusta monien vuosien ajalta.

Levymusiikkia oli yhdeksästä puoli kymmeneen ja se oli orkesterin järjestämää ja ihan hyviä kappaleita. Aloitin kahvilla ja munkilla iltani. Olin hiihtänyt päivällä ennen lumimyrskyn alkamista ja kahvi hieman virkisti oloani ennen tansseja. Levyltä olivat tulleet viimeksi hitaat valssit, joten orkesteri aloitti tavallisilla.

Väkeä oli jo lattian täydeltä. Naisten hakualue on salin toisessa päässä orkesterilavaa vastapäätä. Halusin nähdä soittokunnan lähempää, joten hyvä paikka oli salin pitkällä sivulla, jossa oli korkeita pöytiäkin ja joku tuolikin, missä väkeä istui. Siinä seisoin ja kuuntelin valssit. Seuraavalle foksille minua haki tuttu sujuvaliikkeinen herra. Tuttuja ei juuri näkynyt ja väkeä katsellessani ja varsinkin monien herrojen vientitaitoa, en tuntenut surua, vaikka en ollut tanssimassa. Niin siinä kuuntelin ensimmäisen osuuden. Kyllä heidän kappaleitaan olisi ilo tanssiakin. Kiitoksen ansaitsee myös äänentoisto. Se oli sopivaa. Toiset orkesterit vain osaavat säätää volyymit kohdalleen. Taiga on yksi harvoista onnistujista. Osuutensa lopussa he soittivat jenkat, mistä myös kiitosmaininta heille, vaikken ollut tanssimassakaan. Tauon aikana vaihtui naistenvuorovalo ja hain itseäni hakenutta herraa tanssimaan.

Tauon jälkeen lavalle nousi illan solisti Jarkko Honkanen. Sama iloinen ja reipas esiintyjä, jonka muistin. YouTubessa on monia Jarkon kappaleita ja ne antavat kuvan upeasta esiintyjästä. Vaikka aikaa olisi kuinka edellisestä kerrasta, niin ei häntä voi unohtaa. Hänellä on antaumuksellinen tyyli esittää osuutensa. Hän huomioi tanssiväen katseellaan ja hymyllään. Hänestä näkee, että hän pitää suuresti esiintymisestä ja samalla arvostaa tanssiväkeä. Jotain samaa Pekkaniskan Poikien Matti-Sakarin tyyliä hänellä  on - esittää tanssiväelle eikä laulella seinille.

Ilta sujui kuunnellen ja katsellen. Jossain vaiheessa Taiga soitti erään leidin tilaamat masurkat ja muutama pari oli lattialla. Olipa siinä nopeus juuri sellainen kun oikeaoppisesti masurkassa tulee olla - riittävän hidas, että polkka osuudella jää lähes ilmaan. Vaikeusastetta sellaisessa on tanssijoille. Erästä toista herraa hain kerran illan aikana. Herrat antoivat onneksi minun olla oloissani, vaikka kyllähän tanssipaikalla pitäisi tanssiakin. Minun sosiaalisuuteni ja ymmärrykseni hakijoita kohtaan on vain tainnut lopahtaa. Halun tehdä yleensä kaiken kunnolla elämässäni, niin se koskee tanssimistakin.

Mukava oli tavata pitkästä aikaa Jarkko. Sain otettua hänestä ja soittajista ihan hyvät kuvat muistoksi. Lapin syksymatkaltani 2008 palaa mieleeni eräs Levin tanssi-ilta, jossa Jarkko kohteliaana miehenä Taigansa kanssa antoi tangoprinssi Antti Ahopellon laulaa kaksi osuutta ja itse lauloi yhden. Antilla ei ollut orkesteria mukana. Ilta oli mieliinjäävä. Lapin syksyn 2008 matkasta on vaelluksineen ja tansseineen blogissani pitkä kirjoitus.

Jatkossa näyttää nyt siltä, että hyvällä tuurilla saatan päästä helmikuulla Jarkkoa ja Taigaa kuulemaan tänne etelämmäksi. Sitä odotellessani Jarkkoa voin katsella ja kuunnella vaikka YouTubessa.