09.02.2013 Kartano Kievarissa

Illan tanssittajat olivat musiikin puolelta Finlanders ja Helmenkalastajat. Molemmat taitavia soittokuntia, joiden tansseissa mielelläni käyn, kun vain lähiseudulle sattuvat.
Tosin Finkut esiintyvät paljon kaukaisemmissa tanssipaikoissa. Harvemmin siis heidän iltoihinsa olen päässyt nykyisin.

Tavanomainen tanssipaikkojen nykytilanne on, että naisia on enemmän kuin miehiä ja usein paljon enemmän kuten nytkin. Paikassa on kyllä hakualueet ja selvät valot kenen vuoro hakea. Herroja seisoi kyllä ympäri salia, joten jäi välillä arvaukseksi ovatko vain kuuntelemassa musiikkia. Kuitenkin illasta jäi mielihyvää monin tavoin.

Orkesterien musiikki oli kummallakin omalaistaan, hyviä kappaleita ja taitavasti esitettyinä ja laulettuina. Kummallakin oli ennen kuulematonta johtuen etten kovin usein ole ollut tansseissaan. Hakijoissa oli muutamia tanssi-iloa tuottavia herroja. Eniten varmaan sydäntäni lämmitti jutteluhetki toisen orkesterin kosketinsoittaja-haitaristi-laulajaherran kanssa. Vuosien mittaan olemme päivitelleet elonkulkua ajan tasalle. Hän on yksi sydämellisimmistä muusikoista, jonka tunnen ja myös yksi taitavimmista.

Helmenkalastajien solisti on tyylikäs, komea ja oikein hyvä-ääninen herra, jota on iloa katsella ja kuunnella. Finkkujen näkeminen tuo joka kerta mieleeni 3.12.2005 tanssi-illan Satulinnassa. He esittivät hieman ennen tanssien alkua häätanssina eräälle vastavihitylle parille kauniin kappaleen, Oikeesti - tahdon oikeesti olla sinun… Paikalla oli silloin runsas joukko heidän tanssiystäviään. Toinen kappale, mitä odotan heidän illoissaan, on orkesterin basisti-laulaja Aarne Hartelinin säveltämä kaunis tango En kasvojas muista. Nyt en muista esitettiinkö se, vai olinko pois sillä hetkellä salista.

Vaikka tanssidaameja oli runsaasti, sain olla tanssimassa useita mieleisiä kappaleita ja tanssilajeja. Tangoja esitettiin varmaan useammat, mutta kolmet sain olla tanssimassa. Kalakukkokaupungin herran vienti oli reipasti, joskus ennen vuosia sitten tanssittu muilla areenoilla. Pohojanmaan basistin kanssa tango myös sujui taidolla. Olen kyllä odottanut polkkaa hänen kanssaan jo pitkään… Paikalla oli myös hiljattain tutuksi tullut tanssimies, jonka tangontaito on huimassa nousussa. Odotan tanssin aikana joka kerta, että mitäs uutta hänellä on hallussa. Yllätykset ovat mukavia.

Illan aikana kahdet rumbat ovat jo paljon minullekin, kun herrat mielellään hakevat siihenkin lajiin nuoria neitoja. Molemmat rumbaherrat olivat tuttuja ja kummallakin oli oma persoonallinen taitonsa vientiin. Toisen kanssa minut yllätettiin jollain uudella kuviolla. Jenkoille minua haki herra Pohjanmaalta. Häntä arvostan kovasti tanssitaidon puolesta, mutta ehkä vielä enemmän hänen käytöksestään ja ajatusmaailmastaan. Hän on täysin herrasmies.

Tutun miehen kanssa oli mukava kokea polkan riemua ja illan aikana hidas valssi sujui hyvin hänen kanssaan kuten hidas foksikin. Kun masurkallekin pääsin illan aikana, niin siinä oli jo kansantanssilajit hallussani. Menneiden vuosien tanssituttu pariskunta etelästä oli lähtenyt lomalle. Tanssin saloihin on kumpikin perehtynyt runsaasti jopa toinen heistä opettaa tanssia työkseen. Herran kanssa tanssiminen on aina ollut yhtä leikkiä. Askelista en tiedä, mutta hauskaa on tanssia hänen kanssaan ja hauskaa näytti olevan katsojillakin hymyistä päätellen. Hän osaa ottaa tanssista kaiken ilon irti ja kaikkien kanssa.

Tuo bugittelu kun on kaikkien tai no, useiden harrastama tanssilaji, muuten mistähän syystä - niin useamman kerran huomasin olevani lajissa mukana. Ei siinä mitään. Enemmän bugg on minusta “voimistelua” tai verryttelyä musiikin tahtiin. Joskus se etenevä buggina on ihan hauskaakin. Kaikki lajit suotakoon tanssilattialle, mitä nyt keksitäänkään. Onpahan jokaiselle jotakin.

Olin joutunut tanssipaikalle vasta klo 21 ja poistuin puolilta öin. Kaksikymmentä kappaleparia sain tanssia kolmen tunnin aikana, joskin jutteluhetkiäkin sopi iltaani. Edellisenä päivänä olin hiihtänyt lähes 20 kilometriä, joten tämän päivän liikuntaa tanssiminen hyvinkin korvasi.