31.01.2013 Peurungassa

Tänään olikin väkeä paikalla. Oli kurssilaisia ja kuntoutujia. Onnenmaa-orkesteri ja Kari Vepsä olivat illan esiintyjät. Tutuilta näyttivät vain Vepsä ja toinen kosketinsoittaja, maestro Juha Venäläinen, joka toimi viime kesänä kapellimestarina, mukana myös poikansa, Jyväskylän Laajavuoressa Suuressa Tangomusikaalissa. Upea oli esitys kaikkineen. Kolme muuta soittajaa olivat tuntemattomia. Orkesteri lienee siltä osin uusiutunut.

Paikalla ollut väki oli enimmäkseen keski-ikäistä/vanhempaa ja tanssitila täyttyi äkkiä varsinkin, kun musiikissa oli paljon valsseja ja fokseja. Tangojakin esitettiin useampi taukomusiikki mukaan lukien. Orkesterin soitot olivat hyvät ja laulupuolta hoitivat molemmat kosketinsoittajat, enimmäkseen kuitenkin Venäläinen. Toisella kosketinsoittajalla oli matalampi ääni ja piti oikein kuunnella, miten hän laulaa. Ihan hyvin joka tapauksessa.

Illan solisti oli hoikka “poika”, samannäköinen kuin mitä olen muistanut vuosien ajan. Omat ovat hänen laulunsa, hyvin tanssittavia. Illan lopulla jonkun pyynnöstä hän esitti hitaat valssit. Toinen oli Kaksi nauhaa ja toiselle hän kertoi nimeksi Siirtolaisen kiitos. Sävellys oli mielestäni sama kuin kappaleessa Olen kuullut on kaupunki tuolla. Mielikuvani on, että joku muukin kappale esitetään samalla nuotituksella. Vepsällä on runsas julkaisumateriaali ja mm. koottu 40 kappaletta vuonna 2007 kokoelmalevyksi. Illan aikana hän esitti monta kaunista kappaletta ja ehkä Seitsemäs aalto ja Isän tyttö olivat herkimmät. Onnenmaa-kappale tietysti kruunasi kaiken.

Ennen orkesterin aloitusta oli vähän aikaa levymusiikkia ja tuttu herra haki minua tanssimaan. Muutaman kappaleen ehdimme tanssia väljässä tilassa. Istuin kahden tuntemattoman naishenkilön pöydässä lähellä baaritiskiä ja samalla myös hyvällä näköalapaikalla esiintymislavan suuntaan. Kun tanssitila ei ole iso, niin siihen väkimäärään nähden lähes koko ajan oli ahtaus päällä. Väen liikkumistavatkaan eivät olleet joustavat, niin mieluummin olin katselulla. Muutama herra haki tanssimaan ja onneksi olivat hetkiä, jolloin ei ihan kovin tungos ollut lattialla.

Eräs hakija hymyili kuin aurinko ilahtuneena tapaamisestamme. Minä en muistanut häntä, vaikka Kuikan lavastakin puhui, jossa käyn. Hän haki vielä useamman kerran ja jostain tajusin, että hän oli erehtynyt henkilössä. Muutoin herra oli ok, mutta tiukat käsiotteet, välillä lähes likistely ja olosuhteisiin liian kova vauhti ei miellyttänyt minua. Onneksi hän löysi muita kohteita. Toinen vieras herra oli parempi. Kauniit otteet, kepeä liikkuminen, rytmitaju kunnossa ja mikä oli tanssiessa monta kappaleparia illan aikana. Osakkeitaan hän nosti kovasti kansantanssitaidoillaan, joita ei nyt ollut mahdollista kokeilla. Toivottavasti jatkossa jossain. En kyllä ollut parhaimmillani, kun kieltäydyin tanssimaan lähdöstä - kai neljä kertaa. Varsinaisella tanssipaikalla en niin tekisi, mutta hyvätahtoni ei nyt riittänyt.