10.02.2013 Kivistön työväentalolla

Tulipunaruusut saavat väkeä paikalle ja niin oli autonpaikoitusongelmiakin - ei onneksi minulla. Jouduin puoli tuntia ennen paikalle ja lähes kaikki paikat jo täynnä. Minne lie ihmiset autonsa saaneet…  Paljon oli naisiakin, monta hakuriviä ja loput istumassa. Tulipunaruusut kyllä tuntee musiikistaan. On yksi pitkäaikaisimmista tanssiorkestereista, jonka tiedän.

Eräs herra sanoi, että on humppaorkesteri. Mielestäni on hyvin monipuolista musiikkia soittava orkesteri. Kyllä saksofoni on upea soitin ja soittaja jaksaa puhaltaa koko illan, mitkä keuhkot ja mikä taito! Orkesterin solisti on hyvä laulaja ja hymyä riittää lavalta rumpalia myöten. Varisevat lehdetkin oli haitaristin ohjelmistossa. Musiikit olivat siis kohdallaan.

Kyllä tanssipuolikin oli kunnossa, vaikken jokaiselle kappaleelle enkä joka toisellekaan päässyt tanssimaan. Jossain vaiheessa kuitenkin mukavia kappaleita tanssin peräjälkeen uuden tanssituttavuuden kanssa. Jonkun kanssa vain tanssi sujuu. Sen sai aikaan varmaan sopiva kroppainen ja sopiva jalkainen mies, jonka kanssa kemiatkin pelasivat.

Herrojen haulla en väistänyt kohdalleni sattunutta sokeaa hakijaa. Viime syksynä tanssin myös hänen kanssaan itse hakien. Johtui kyllä ehkä silloin hänen avustajastaan, jolla oli upea tangotaito ja sain tanssia silloin molempien kanssa. Tämä sokea herra tunnisti minut, äänestä vai mistä, ja muisti etunimeni.

Vuorotuntihaun puitteissa on mahdollista hakea itsekin, jos on riittävän nopea. Kun en jaksa juosten enkä ilkeäkään, hakea herroja, niin takarivistä hain herraa ihan rauhassa. Siinä herran edessä syöksyi rinnalleni nainen tönäisten kylkeeni ja vei herran. En ennättänyt nähdä daamin kasvoja,  mutta jos olisin nähnyt, olisin varmaan jutellut myöhemmin. Olisin tietysti voinut aukaista suuni siinä heti, mutta tilanne oli sekunnissa ohi.

Useiden herrojen kanssa oli mukavia tanssihetkiä, joskin jäin paitsi kansallisista tansseista. Orkesteri soittikin miesten hakuvuoroilla jenkat ja polkat. Masurkat taisivat jäädä soittamatta. No, liikaahan se olisi ollut kahtena iltana peräkkäin päästä niitä tanssimaan;( Kahdet hitaat valssit sain tanssia, tosin vain enimmäkseen välitahdissa. Tangoja esitettiin kyllä runsaasti - siitä kiitos orkesterille. Myös taukomusiikissa taisi olla usea tango. Kaikkiaan ehkä kahdeksat tangoparit, joista neljät tanssin. Varsinaisia tangoherroja en nähnyt lattialla, mutta meneehän tango ikiaikojen vaihtoaskeltyylilläkin.

Perinteinen humppa on vielä elossa, jos tässäkin paikassa sitä tanssitaan erilaisilla kädenalityyleillä. Kahden eri herran kanssa perinteinen humppa oli erilaista. Toisen kanssa odotan kappaleiden loppua, kun jokin tanssiessa alkaa koskea jalkoihini, ehkä se paljon takaperin eteneminen. Toisen kanssa taas oli helppoa ja kevyttä molemmat kappaleet. Kiitin häntä kovasti. Samba tuli taukomusiikissa lopulla iltaa ja en aluksi huomannut, minne sambatuttuni oli kadonnut. Toiselle kappaleelle selvisimme lattialle. Kädenalitansseista chachaakin sujui mukavasti ja useampi fusku. Kunnon jivelle en päässyt. Ei haettu enkä itsekään ennättänyt toimia.

Mielenkiintoista oli orkesterin musiikissa, että hekin ovat ottaneet ohjelmistoonsa basso-rumputaustaista jyskytysmusiikkia, jotta kansa saa sitä, mitä haluaa. Buggia sitä halutaan illan kulkuun. Paikallaan olevaa buggia väki tanssi, joskin vaihtoaskeleellakin oli liikkujia.

Illan aikana huomasin orkesterin kauniit solmiot ja minua hymyilytti. Jos olisi ollut saatavana Marianne-karamelleja, olisin heille niitä antanut. Värit ja kuviot solmioissa muistuttivat karamelleja. Ei sillä, he ovat kaikki muutenkin kuin karamelleja lavalla. Tyylikkäästi puetut soittajat ovat silmän ilo.