06.04.2013 Haapamäen Suojalla

Kun kotoani laskeudun Keuruun-Seinäjoen tielle, niin siitä vain ajelen yhtä ja samaa tietä. Maisemat vaihtuvat eikä tarvitse poiketa tieltä ennen kuin Suojan pihaan. Siksi minun on ollut helppo lähteä ajamaan tähän suuntaan. Tosin pidän tästä vanhasta historiallisesta, entisestä suojeluskunnan talosta. Siinä on ajan patinaa ja arvokkuuttakin.

Tämä iltana erityinen syy oli myös illan orkesteri Fernet ja solisti Tomi Markkola, tangokuningas vuodelta 1996. Hän oli silloin 20-vuotias. Eivät vuodet ole häntä vanhentaneet. Edelleen tosi tyylikäs, komea ja ennen kaikkea ääni on tangokuninkaan. En tiedä toista laulajaa, jonka ääni on niin hyvä ja syvä.

Tänä iltana, vaikka tanssiminenkin oli ilo, niin minusta tuntui, että sekä orkesteri että solisti ylittivät itsensä. Johtuiko se paikasta, kappalevalikoimasta ehkä yleisöstä, joka osoitti arvostustaan heille. Minusta vain tuntui, että he olivat parhaimmillaan. Rummuissa oli uusi henkilö. Taikakuusta siirtynyt soittaja. Huomasin, että Taikakuuhun oli siirtynyt rumpali FBI:stä. Niin se kiertokulku jatkuu. Kai uusi soittaja tuo uutta ilmettä tullessaan. Kukahan se FBI:ssä rumpuja käyttää - pitäisi päästä heidän keikalleen.

Ilta sujui mukavasti tanssien ja taisin itsekin olla hyvällä tuulella. Toisinaan omalla mielentilallani pilaan oman iltani. Ehkä juuri illan musiikki sai minuun vireyttä, kun kappaleet olivat kaikki niin tanssittavan hyviä.

Tanssimaan oli tullut vanhoja tuttuja ja uusiakin tuttuja sain. Monia tanssilajeja sain tanssia ja vuorotuntihaku täydensi tanssimahdollisuuksia. Polkat taisivat olla ainoat, joille en päässyt. Pienet tauot olivat, kun kävin kahvilla ja juomassa. Lopulla iltaa istuin hetken lavan edessä ja katselin esiintyjiä. Vuodet ovat saaneet heidät minulle rakkaiksi ja pidän hyvin paljon heidän soitostaan sekä Tomin lauluista. Unohtamatta basistin laulamaa valssia Kielon jäähyväiset, jota odotan joka heidän illassaan. Siitä lavan edestä minut haki nopealle jivelle varttunut herra.

Tällainen tanssi-ilta antaa uskoa vielä omaan tanssielämään, vaikka joskus tuntuu, että olisiko löydettävä joku muu harrastus. En vain tiedä mitään toista tekemistä, josta olisi yhtä paljon iloa.