18.11.2013 Jyväskylän ammattiopisto, Siltasali

 

Minulla oli ilo olla läsnä tunnin mittaisessa näyttökonsertissa, joka oli muusikoksi valmistuvan Energia-orkesterin soittajan Niko Saloheimon opinnäytetyö ”A Journey To My Life”. Pidän musiikista hyvin paljon kuunnellen, mutta myös lavatanssi on avartanut käsityksiäni hyvästä musiikista.

 

Nikon ja Energia-orkesterin tapasinkin ensi kerran tanssipaikalla. Kaikki orkesterin jäsenet ovat taitavia soittajia ja olivat nyt mukana tässä näyttökonsertissa, mutta Niko nousi jo aiemmin esille iloisella esiintymisellään, lauluäänellään ja sosiaalisuudellaan. Netissä huomasin silloin, että hän käy esiintymässä palvelutaloissa, vanhainkodeissa ym. vastaavissa paikoissa.

 

Tällaisessa näyttökonsertissa en ole ennen ollut ja en olisi tiennytkään siitä mitään ellei facebookia olisi olemassa. Paikalle tullessani huomasin, että olin varmasti vanhin konserttivieras. Siltasalissa on akustiikka varmaan viimeisen päälle. Pelkäsin alkumusiikin voimakkuutta, mutta se ei kestänyt kauan ja loppu olikin ihan sopivaa korville. Esiintymislavan yläpuolella olivat isot screen-taulut, joten ohjelmaa sai seurata myös 4-5 kameran kuvaamana. Erikoista tässä konsertissa oli, että se tuli suorana lähetyksenä ja sitä oli ollut seuraamassa kotilaitteiden ääressä 900 henkeä. Paikalla Siltasalissa oli noin 200 henkeä ja se oli täynnä. Konserttisarja Loisto jatkuu ja onko livetaltiointia/suoraa lähetystä jatkossakin, siitä ei minulla ole tietoa.

 

Oppilaitoksen sivuilla kerrotaan seuraavaa:

 

”Loisto on Jyväskylän ammattiopiston muusikon koulutuksen ja av-viestinnän konserttisarja. Sarja antaa tuntumaa livetaltioinnista elävän yleisön edessä. Muusikko-opiskelijat saavat kokemuksen konserttikokonaisuuden toteuttamisesta monikameratuotantona ja av-viestinnän opiskelijat kokemuksen musiikkituotantojen vaatimuksista. Jokainen konsertti on uniikki taidonnäyte ja tuotettu täydellä sydämellä. Konsertissa tulevaisuuden säveltaiteen osaajat näyttävät parasta osaamistaan.”

 

Tyylilajina olivat A cappella, Pop, Rock ja Funk. Konsertin alussa oli laulut ilman soittoa. Aki Sirkesalon tunnetuksi tekemä Kissanainen oli kerrassaan upea kappale ja Niko osasi laittaa mukaan kaiken itsestään kuten myös kappaleessa Ainutkertainen, joka oli suomalaista soulia parhaimmillaan. Nikon tausta/tukijoukot lavalla olivat kerrassaan loistavia. Laulavat tytöt. Viulistineito. Soittajat. Oma Energia. Valot, musiikinsäädöt, kaikki oli minulle kyllä ihmeellistä ja koko ohjelman suunnittelu ja sen läpivieminen uskomattoman tarkkaa. Ja kaiken keskellä Nikon esiintymisessä en huomannut jännitystä tai epävarmuutta.

 

Kolmas kappale oli hieno, nimeä en kuullut tai enkö huomannut. Neljännen kappaleen Niko kertoi olevan itselleen tärkeä. Sekin nimi jäi tietämättä. Valtavien kättentaputusten saattamana konsertti päättyi ja Niko esitti kiitoskappaleenaan Energian kanssa kappaleen, jossa oli kauniita sanoja – mikä meitä yhdistää – sä olet ainut joka sisälläni soi – sä olet taivas, josta unelmoin. Mikähän olikaan nimi kappaleella...

 

Näyttökonsertin toinen arvioija artisti Isto Hiltunen oli tyylikkäänä paikalla. Toinen ilmeisesti oli oppilaitoksen edustaja.

 

Nämä Loiston konserttisarjat mahdollisesti tulevat vielä nettiin ja mielelläni haluan katsoa ainakin Nikon osuuden. Lavalla oli nyt kaikkiaan 14 henkeä, joista lauluyhtye Valokkaassa oli Nikon lisäksi kolme muuta laulajaa. Olin kyllä sanaton konsertin lopussa. Musiikki, laulut ja koko ohjelmasuoritus kaikkineen sai minut mykistymään. Siinä lopussa ihmisvilinässä jäi Niko kiittämättä. Jossain vielä kohdataan:)