25.01.2014 Haapamäen Suojalla

 

Pakkaset ja muutkin asiat rajoittivat tansseihin lähtöäni jonkin aikaa. Nyt kuitenkin sää tuli suopeammaksi ja muutenkin helpottui matkanteko.

 

Olin odottanut tätä iltaa, sillä Leif Lindemanin edellisestä ja samalla ensimmäisestä tapaamisesta oli kulunut melkein kolme kuukautta. Rosette-orkesteria olen tavannut viimeksi joulukuussa laivalla.

 

Illan solisti kosketti minua ensi kerralla sydäntäni ja sieluani myöten. Hän valloitti upealla äänellään, iloisella esiintymisellään ja miellyttävällä, ystävällisellä olemuksellaan minut täysin. Sellaista ei ole tapahtunut aikaisemmin pitkän tanssihistoriani aikana. Hyviä orkestereita ja hyviä esiintyjiä on kyllä ollut lukuisia vuosien mittaan. Ehkä arvomaailmani on saanut uusia piirteitä.

 

Mukavassa, pienessä pakkassäässä ajelin kohti tanssipaikkaa. Matkalta sain kyytiin tutun tanssijan, joten juttuseuraa oli. Perille jouduimme ajoissa. Tuttu juttu minulle, hameen pukeminen oli ensin. Sitten tilannekartoitus. Levyjä oli jo soimassa, mutta väkeä ei tavalliseen tapaan vielä ollut paljon. Pikkuhiljaa saapuivat ihmiset ja ahdastakin oli jossain vaiheessa. Ennätin käydä yläkerran kahviossakin. Munasillivoileipä oli hyvä. Rosetten soittajia ennätin tervehtiä eteisaulassa.

 

Orkesteri aloitti varttia vaille yhdeksän ja myöhemmin illan mittaan solisti nousi lavalle. Silmäni lepää häntä katsoessani. Hänen tummat silmänsä, iloinen hymynsä ja hymykuopat ovat hyvän lauluäänensä lisäksi hänen valttejansa. Hän on vastustamaton, onnellinen mies. Hiljattain alkanut yhteistyö orkesterin kanssa kehittyy koko ajan ja uusia kappaleitakin tulee mukaan. Täytyy sanoa, että siinä on vakka löytänyt kantensa tai vaikka toisin päin. Olen pitänyt Rosettesta jo kauan ja nyt tuntuu hyvälle, että Leif on saanut erityisen hyvän joukon taakseen.

 

Vuorotuntihaun puitteissa tanssihaut tapahtuvat täällä. Levymusiikin aikana ei tainnut palaa mikään valo kunnes orkesterin aloittaessa miehet pääsivät toimiin. Sujuvaa perustanssia oli minulle tarjolla ensimmäinen tunti ja ihan hyvä tunnelma kunnes... Hidas valssi alkoi soida ja siihen jo mielihyväkeskukseni reagoi. Ikävä kyllä viejällä ei ollut mitään tietoa hitaan valssin askelista jos ei vienti mennyt tavallisenkaan valssin askelilla. Kyllä en tiennyt minne jalkani olisin pannut. Syyhän oli tietenkin seuraajan, siis minun, joka en osannut sopeutua vientiin. Sama herra haki myöhemmin tangolle ja siinä oli jokin rytmi paikallaan. Kai pitäisi epäonnistuneen tanssin jälkeen nollata koko hetki ja unohtaa koko asia. Hitaita valsseja vain ei esitetä monta illan aikana ja se on tangon jälkeen seuraavana mielitanssilajeissani. Onneksi illan aikana menetetty valssi korvautui monilla muilla tanssilajeilla lattareita myöten ja sain tanssia myöhemmin toiset hitaat valssit.

 

Orkesterin kappalevalinnat olivat monipuolista tanssimusiikkia, jota oli mukava tanssia. Rumpali on esittänyt usein tangokappaleita kuten nytkin ja sitäpaitsi hän myös osaa tanssia niitä. Puhaltimet soivat hyvin usein koko illan aikana. Basistilla oli kappaleita, joita en ole ennen kuullut. Joku oikein kaunis fiilistelykappalekin. Pitääkin kysyä seuraavalla kerralla, mikä se oli. Lauluääntä on kaikilla soittajille ja välillä piti ihan tarkistaa kuka olikaan äänessä, kun kappale ei ollut tuttu. Orkesterin maestro koskettimien lisäksi on aina laulanut paljon. Hienoja kappaleita esitettiin. Muutamaa en ole kuullutkaan aiemmin.

 

Taukomusiikki oli myös hyvää, kun siihenkin sopi tangot. Orkesterilla oli kaksi osuutta ennen solistin tuloa. Siinä vaiheessa oli jo tungoksen tuntua. Ennen solistin tuloa ollut naisten hakuvuoro ei kohdannut liikkumishalujani. Istuin lähes kokonaan sen, vaikka ajatus oli hakea niitä herroja, jotka olivat kovasti tanssittaneet minua alkuillasta. Tunnin lopulla valotaulun hakuvuoro ei heti vaihtunut ja päätin korjata hieman tilannetta – hain kahta herraa.

 

Solistin osuudella kuuntelin ja katselin tyytyväisenä laulajaa, joka vei jo marraskuulla ison osan sydämestäni tai parempi sanoa, jäi sinne asumaan. Muutamille kappaleille minua haettiinkin tanssimaan, vaikka ajatukseni lavalla olivatkin. Kun laulajassa yhdistyy kaikki olennainen, lämminhenkisyys, iloisuus, yleisön huomioonottaminen ja kun lauluääni on huippuluokkaa, niin minä ainakin voin vain ihailla häntä ja kunnioittaa hänen elämäntiensä valintoja.

 

Leifin ensimmäisen levyn julkistaminen on konsertissa 2.2.2014 jolloin en pääse paikalle, mutta levy ainakin sitten löytyy. Nyt jo Laulaa rakkaudesta levyltä kuultiin kappaleita. En tiedä, mitä kaikkea levyllä on, mutta varmaankin kaksi ensimmäistä illan aikana esitetyistä: Kappaleet Silmiin ja Laulaa rakkaudesta. Mieleeni jäi monia kauniita kappaleita kuten Vain eteenpäin, hitaat valssit Viimeinen valssi ja Muistatko Monrepos´n, joka oli sovitettu hitaaksi valssiksi. Lisäksi tangot Tango Sinikalle ja Eron hetki on kaunis, joka oli Leifin kappale Seinäjoen Tangomarkkinoilla viime kesänä. Kun jälkeenpäin mietin, mitä hän nyt esitti, niin nimet lipuivat ohi illan aikana. Kaikki tuntui hyvälle ja sellaiselle mitä toivoin kuulevani.

 

Leifin kiitoskappale oli – yllätys yllätys – samba. Mukavaa vaihtelua. Vaikka kyllä kieltämättä vielä odotin tangoa, jos niitä oli tullutkin illan aikana sekä solistilta että orkesterilta ja taukomusiikkinakin. Minusta tangoja ei esitetä koskaan liikaa, sillä olisin ikionnellinen, jos joskus saisin tanssia koko illan vain tangoja:)

 

Kotimatka sujui leppoisasti puoliväliin jääneen kyytiläisen kanssa ja loppumatkan sain ajella omissa ajatuksissani ja sen voi vain arvata, missä ne olivat. Sielujen sympatian ja hengenheimolaisuuden kohdatessa on vain hyvä ja rauhallinen olla ja tuntea kaikesta kiitollisuutta.