10.01.2014 Jyväshovissa

 

Ravintolaillat eivät ole minun juttujani. Kyösti ja Varjokuva saavat aikaan sen, että unohdan ravintolapuitteet. En heitä kovin usein enää näe, jos takavuosina keikoille pääsin paljon helpommin.

 

Nyt oli mukava tulla muutenkin, sillä tapasin yhden heidän faninsa miehineen, joten iltakin sujui kohtuullisesti.

 

Levymusiikkia oli totuttuun tapaan aluksi ja aika pitkällekin ennen kuin orkesteri aloitti ja vieä kauemmin meni ennen kuin tangokuningas sai vuoronsa. Se sanottakoon, että esiintymisaika johtuu paikasta, ei esiintyjistä. Paikka kai saa enemmän rahatuloja, kun väki odottaa ja nauttii tuotteita, siis alkoholia. Minun on joskus vaikeaa olla huomaamatta asiakkaiden käytöstä. Miksihän viinan pitää villitä ja tuoda esille ihmisen huonoimmat puolet.

 

Orkesterissa illan alkupuolen laulut hoiti Rami lähes yksin kitaroineen, joskin ääntä lähtee muistakin. Hyviä, vanhoja ja tuttuja kappaleita oli mukana, joskin uutta tuotantoa sopi mukaan. Tangokuninkaan ensimmäinen osuus sujui ravintolaväen valloittaen ja faneja oli lavan edessäkin. Tanssitila ei ole kovin suuri, joten katsojia oli joka puolella. Uuden levyn kappaleita oli ohjelmistossa. Niin Pieni Kukkanen kuin tangot.

 

Esiintymisajat eivät oikein sovi minulle, joten Kyöstin aloittaessa toista osuuttaan minä lähdin kotiin. Kyöstin runokirja lähti mukaani. Siinä onkin tutustumista joksikin aikaa ja katsellessa onko tuttuja runoja minkä verran.

 

Menee taas vähän aikaa ennen kuin keikalle pääsen, sillä nykyinen asuinpaikkakuntani ei ole kovin suosiollinen ja matkojen päähän olisi lähdettävä.