Auditorio Miiluun Petäjävedelle oli maanantai-iltana saapunut väkeä melko paljon, mutta upeaan tilaan olisi sopinut enemmänkin. Tilaisuuden tiedottaminen oli ollut vähäistä ja paikallista. Itse huomasin sattumalta samana päivänä tilaisuudesta.

Illan aloitti Duo Jaana ja Eki. He esittivät kappaleet Sleep well, Black Diamond, Kuinka voit väittää (vai oliko kappale Hetken tie on kevyt), Maailma On Tehty Meitä Varten, Hillitön hopeinen kuu, Rokkibaby ja Nousevan auringon talo, jonka Jaana omisti paikalla olleelle äidilleen syntymäpäiväksi. Äänentoisto oli hieman liian kovalla.

Toisena esiintyi Tapio Halla-aho kitaran kanssa. Hänen musiikkivalinnat olivat kovasti mieleeni ja äänentoistokin oli parempi. Kappaleet olivat meneviä kuten Juicen Marilyn, Moottoripyörä on moottoripyörä, Topi Sorsakosken Viimeiseen korttiin, J.Karjalaisen Sankarit, Tuulensuojaan, Juicen Einarin Polkupyörä ( ei halunnut esittää nyt versioita Napoleonin mopo tai Tarzanin kalsarit – huumorimies oli tämä laulaja) ja lopuksi Muisto vain jää.

Illan päätti Tangokuningatar 2003 Saija Tuupanen ja häntä säesti vuoden 2000 Kultaisen harmonikan miesten voittaja Aki Metsälä. Molempia olen kuullut pitkällä ajalla tanssilavoilla, konserteissa ja musiikkinäytelmissä. Saija on paras artisti kaikin puolin. Upea ääni, kaunis ulkonäkö, pukeutuu tyylikkäästi ja sydämellinen tapa suhtautua kuulijoihin. Aki puolestaan on taitava muusikko, laulaa mm.duettoja Saijan kanssa ja on Saijan orkesteri eXmiehet jäsen. Niin, myös komea mies. On aina ollut ilo olla paikalla.

Nyt Saija aloitti Suvivalssilla. Seuraavina tango Kultaiset korvarenkaat ja duettona Akin kanssa Jotain jää. Kellohame heilahtaa oli menevä kappale ja perään kaunis Kuuleeko yö. Ilta päättyi kappaleella Valkoinen ruusu.

Kaikki esiintyjät kukitettiin ja kehoitus mennä vielä lähtiessä kakkukahville. Lienee varattu reilusti. Kävin siis toisen kerran - unohdin dieetin....

Olin jättänyt auton hieman huonoon kohtaan ja ajattelin, että onko muistutus tuulilasissa. Paikoitusalue oli täysi. Minun edessä oli vielä toinenkin auto ja siitä nousi naisihminen. Auto ei lähtenyt käyntiin. Polttoaine oli päässyt loppumaan. Tarjosin kyytiä hakemaan tätä ainetta. Minulla oli käyttämätön kanisteri autossa, joten tyytyväinen ja kiitollinenkin nainen pääsi lähtemään. Konsertti-ilta päättyi siis kaikin puolin hyvin – viimeksi näin Akin vilkutukset.

Pitkästä aikaa menin yleensä tanssipaikalle. Tuttu paikka tämä oli. Olin ainakin kerran täällä Olavi Virran muistotansseissa. Se oli kaksi vuotta sitten kesällä. Nyt halusin olla paikalla, kun Tanssiorkesteri Ippe Mansikka oli esiintymässä. Pidän kovasti heidän kappalevalinnoistaan ja iloisesta esiintymisestään.

Ilta oli kikkailematonta selkeää hyvin tanssittavaa musiikkia. Ippe laulaa persoonallisella tavallaan sydämiin. Lauluosuuksia oli myös naiskosketinsoittajalla ja toisella kosketinsoittajalla. Orkesterissa on myös toinen nainen. Haitaristi on pieni ja siro nainen ja hän seisoo illassa haitarin kanssa neljä 45 min. osuutta kerrallaan. Ei näytä edes rasittavalta – haitari niin kevyesti sylissä. Ja miten taitava soittaja hän on! Ihailen häntä! Illan aikana mieskosketinsoittaja soitti myös haitaria ja yhdessä naissoittajan kanssa soivat upeat kappaleet. Oli hienoa olla paikalla.

Tämä paikka on minusta aika syrjässä. Paikallisten, lähiseudun ihmisten mielestä varmaan ihan hyvällä paikalla! Heitä olikin aika paljon ja enimmäkseen pariskuntia. Ei ollut mikään yllätys minulle. Mutta oli paikalla muutamia yksin tulleita. Olin arvellut vain katselevani ja kuuntelevani Ipen joukon esiintymistä. Minua onnisti kyllä hyvästi. Paikalla oli herra, joka alusti asti välillä haki tanssimaan ja aika paljon sain olla tanssilattialla. Mukavia tansseja ja mukavaa juttuseuraa hän oli.

Paikassa on miellyttävä henkilökunta. Kahviossa monenlaista tarjottavaa. Naistenhuone on tilava, siisti ja ”täydellinen” - kaikenlaista pientä tarviketta, mitä nainen saattaa tarvita! Ja ovella käännettävä lappu – odota hetkinen! Odotustilassa oli pöytiä ja tuolia, ei tarvinnut seisoen odotella!

Käyn varmaan myöhemminkin, kun esiintyjissä näkyy olevan minulle mieleisiä esiintyjiä!

En ole aikoihin syystä jos toisestakaan selviytynyt minulle pitkältä ajalta olevien tuttujen ja mieleistä musiikkia soittavien orkesterien keikoille. Lauantaina pääsin KinoJake Orkesteri​n iltaan - vuosi oli mennyt edellisestä kerrasta ja ensi tapaamisestamme ainakin kahdeksan vuotta.

KinoJake on alusta alkaen esittänyt tanssimusiikin omalla tyylillään, josta pidän. Tunnettuja kappaleita jopa ikivihreitä he soittavat omilla upeilla sovituksillaan. Koko illan musiikki on sellaista, että odotan, mitä nyt tulee. Hienoja ja kauniita ovat monet Anninan ja Jannen duetot ja on ilo katsella heitä.

Aiempia tuttuja kappaleitakin esitettiin kuten Neiti kevät, Pilke silmäkulmassa, Huopikkaat ja minulle uutena Popedan kappale Sukset, josta tehty mukava humppasovitus. Yön kappaleen nimi ei jäänyt mieleeni, mutta kuulosti myös hyvältä sovitukselta. Tanssilajeja esitettiin runsaasti ja kyllä lattia oli täysi niin kädenalitanssijoista kuin muistakin. Paikalle oli saapunut hyvin tanssivia pareja. Paljon oli myös lähiseudun väkeä ja hekin enimmäkseen pariskuntia. Tämä on entisajan kaunis tanssipaikka.

Paikalla oli hyvin runsas joukko tanssijoita ja muutakin väkeä katsomassa ja kuulemassa kansan tangokuninkaan Leif Lindemanin kolmannen albumin Toivon julkistamista. Iloinen väki kiitti runsain taputuksin Leifiä ja samalla osansa saivat Leifin osuuksilla haitaria soittava Pekka Juntunen ja Avec-orkesterinsa – Juha, Janne, Jukka ja Teemu. Taitavia muusikoita kaikki ja orkesterista löytyy laulumiehiäkin. Taukomusiikista vastasi kokenut Oiva Lampinen ammattitaidolla.

Hauska hetki oli välillä, kun talon puolesta oli Leifille lyhyt puhe ja hänelle ojennettiin kukkaset ja jalkapallo. En kuullut tarkkaan, mutta pallo liittyi Iltalehden kirjoitteluun Leifin kesän runsaista keikkailuista ja jaksamisesta. Taisi olla kunnon kohottamiseen jalkapallo. Hyvin Leif jaksoi nytkin lavalla ja on aina jaksanut, kun olen 1,5 vuoden ajan hänen illoissaan käynyt.

Albumin kappaleissa on hyvät sovitukset ja sanat. Kaikissa on elämää, iloa ja surua, kaipuuta ja rakkautta, ikävää ja menetystä sekä ennen kaikkea toivoa. Suomalaisen tunne-elämään sopii tämän albumin kappaleet.

Leif esitti uudelta albumiltaan nimikkokappaleen, herkän tunteellisen Toivon. Myös valssit Valkea ruusu ja Elämän aalloilla – kauniita molemmat. Olin kuunnellut etukäteen levyn kappaleita youtubesta, että tiesin, mitä on tulossa ja odotin kovasti Kuun kyyneleitä. Leif esitti sen upeasti. Jotain tangomaisuutta siinä on välillä ja rumbaa. Tässä Leifin laulussa ja Pekan haitarimusiikissakin toistui häivähdyksinä pienet tauot. Ne tekivät tästä kappaleesta erityisen. Ihana kappale tulkinnalliseen tanssiin ja sopi niin hyvin Leifin äänelle.

Puut punertuu-kappaletta Leif oli esittänyt jo aiemmin. Se tuntui jo kovin tutulta. Hieno kappale. Hurmio ja Purista mua hiljaa – molemmat kauniita kappaleita ja näissäkin oli sanomaa. Kaikissa kappaleissa on hyvät sanoitukset. Itse kuuntelen musiikin lisäksi mitä sanat kertovat.

Ensimmäisellä osuudellaan Leif lauloi uusia kappaleitaan. Ihan alussa olivat aiempia laulujaan Sokeripala ja Rattaanpyörä. Sitten tuli sähkökatkos, jota hieman aikaa korjattiin. Kirkkaat valot eivät tainneet toimia sen jälkeen, mikä ei haitannut ainakaan minua.

Toinen osuus ja kolmaskin sujuivat jo tuttujen kappaleiden kuuntelulla. Kaikki hyviä ja minulle mieleisiä olivat mm. kappaleet kuten Vihreät niityt, Hopeinen kuu, Sinikalle, Tallinnan laulu, Näin käy ja Eron hetki on kaunis.

Kokonaisuutena kun ajattelen tätä iltaa, niin se oli yksi parhaista Leifin illoistani. Uusia kappaleita entisten hyvien lisänä. Iloinen esiintyminen, silmien säteily, hymyt tanssiväelle, kaikkien kuulijoiden huomioiminen ja myös yhteenkuuluvuus orkesterin kanssa – katse ja hymyä heille. Mutta ennen kaikkea hänen lauluäänensä. Siihen eivät sanat riitä kertomaan mitä tunsin. Hän laulaa ja samalla hymyilee, jos se vain sopii kappaleeseen. Hänen laulunsa ja ilonsa tarttuu kuulijoihin, jotka kyllä osoittavat ihailunsa. Kun Leifin silmät säihkyvät lavalta kaikille, niin samaa on nähtävissä lavan edessä katsojienkin silmissä.

Illan päätteeksi Leif seurusteli fanien kanssa. Oli levyn myyntiä, fanikorttien jakoa ja kuvien ottamista sekä ennen kaikkea ne lukemattomat halaukset. Onnellisiä ihmisiä näytti poistuvan kotiinsa. Tämä ilta oli hieno kaikkineen. Kiitollinen saan olla, että olen voinut olla niin monta kertaa kuulemassa Leifiä.

Olin ajatellut olla kotona tämän lauantai-illan menneen viikon matkailujeni jälkeen. Kuitenkin sitten huomasin, että Haapamäen Höyryveturipuiston Höyrypaviljongissa esiintyy Teemu Roivainen, viime kesänä valittu tangokuningas. En ollut nähnytkään häntä tanssilavoilla. Viime kesänä tapasin hänet Turussa tangosemifinaalissa ja myöhemmin laivalla tangoristeilyllä. Nyt siis oli vielä mahdollisuus nähdä hänet tangokuninkaana. Paikalla olivat myös tangokuningatar Maria Tyyster ja Hovinarrit-orkesteri.

Lähtöni meni hieman viiveelle, kun en ollut etukäteen asennoitunut lähtöön ja pähkäilin vielä vaatetustakin, kun oli kylmä ilma. Nämä olivat paikan avajaistanssit ja tiesin, ettei ainakaan aluksi ole lämmintä. Niin se menikin. Levyt olivat jo olleet jonkun aikaa soimassa ja kun levyjä soitteli kokemuksen omaava entinen soitto/laulumies Oiski, niin musiikkivalinnat olivat hyviä. Olen kiitellyt häntä hyvistä valinnoista aiemminkin.

Illan solistit esiintyivvät vuorotellen ja yhdessäkin ja kyllä ei voi moittia heitä. Hyvät äänet, kauniit kappaleet ja hyvä lavaesiintyminen. Marian lauluja olen kuullut aiemminkin muutaman kerran. Nuori, kaunis ja hyvä-ääninen nainen. Osaa esiintyä ja oppinut lisää talvikautena kuningatar-roolissaan. Teemua olin kuullut vain muutaman laulun verran aiemmin, mutta Youtubesta olin kuunnellut hänen ja myös duettoparinsa Saara Aallon lauluja. Hienoin niistä on mielestäni You Raise Me Up – kerrassaan upea. Toisaalta Teemu vaikka tangokuninkaaksi valittiinkin, on minusta enemmän kotonaan muilla estradeilla. Hetkittäin hän unohti, että laulaa tanssiväelle, joka oli alempana kuin hän lavalla. Katseen kohdistaminen jonnekin yli ja kauas tanssiväen sopii niihin muihin paikkoihin. Mutta ei kai sitä jaksa koko ajan katsella väkeä, joskin joillakin on se taito ja Mariallakin on. Lavakarisma ei ole helppoa, vaikka joillakin se on syntymälahjana.

Illan musiikit olivat minulle mieleisiä vaikka aika paljon oli nopeitakin lajeja, kädenalitansseja eri muodoissa. Mutta toisaalta oli kauniita hitaita slovarityyppisiä ja paljon tangoja. Siitä bonuksia ja papukaijamerkkejä esiintyjille ja myös taukomusiikin soittajalle. Hän soitti vanhoja hyviä tangoja ja useamman Leif Lindemanin ja yhden Leifin tangon, jota pyysin – Saapuuko hän.

Kyllä ilta oli sellainen, että peukutan itseäni, kun lähdin paikalle. Oikea tanssilavan tunnelma. Esiintyjät hyviä, taukomusiikki hyvä, tanssiväki samoin. Tanssijat olivat kansan kaikista kerroksista erilaisine tanssitaitoineen. Tungostahan oli lattialla ja ”pelisilmää” puuttui välillä joiltakin viejiltä. Lattian reunoilla kun oli hyvä edetä, niin kyllä keskilattian pylvään ympärille osui sylitanssijoita kädenalitanssijoiden sekaan. Varmaan ihan tahattomasti, mutta pitäisi kyllä huomata miten olisi itselle helpompi liikkua etenevässä joukossa reunoilla kuin paikallaan tanssijoiden välissä puikkelehtien....

Minun iltani pelastavat tangot ja niitä sain tanssia jos muitakin lajeja. Oli tuttuja useampi ja yksi muualta tullut vierailija, jonka kanssa useat kappaleet tanssimme. Tanssiväki näytti iloiselta ja tyytyväiseltä.

Kotimatkalla auton mittari näytti pakkasasteita ja sää oli selkiytynyt. Ei ollut mitään ruuhkaa tiellä, kun ihmiset poistuvat eri aikaan ja eri teitä. Kahden viikon päästä  sitten uudelleen, kun paikassa on Leif Lindemanin uuden albumin Toivon julkaisutanssit. Nimikkokappale Toivon on kuultavissa nyt jo Youtubessa – se on Leifille tehty herkkä ja koskettava kappale ja niin hän sen laulaakin. Albumin muita kappaleita olen kuunnellut Reijo Taipaleen laulamina Youtubessa. Osa on melko vanhoja äänityksiä. Mielenkiintoista on mitä Leifin ääni tekee lauluille. Eikä kyseessä ole nyt tangolevy niin kuin oli viime vuonna julkaistu Unikuva. Leifistä on moneksi!

Viimeinen viikko on ollut kyllä yhtä juhlaa ja jatkuukin. Leif Lindeman, haitaristi Pekka Juntunen ja orkesteri Avec olivat Kartano Kievarissa äitienpäivätansseissa viime sunnuntaina ja nyt sitten Peurungassa jatkuivat hyvän olon illat. Tangokuningatar Saija Tuupanen oli täällä yllätystansseissa viime tiistaina ja heillä jatkuu lauantaina tanssit Krouvin lavalla. Molemmat ovat minulle erittäin mieleisiä esiintyjiä ja aivan mahtavan hienoja ihmisinä.

Peurungan viikkotanssit alkavat klo 21 ja päättyvät vähän puolen yön jälkeen. Avec soitti hyvää tanssimusiikkia yhden osuuden ja sitten aloitti Leif ja häntä säestävä taitava haitaristi Pekka Juntunen Avecin lisäksi. Leifillä on ollut tapana viime aikoina aloittaa ilta tangolla Saapuuko hän. Olen toivonut saavani videoitua tämän tangon, mutta epäonnistunut eri syistä. Täällä esiintymislavan edusta on pieni ja ei ole kaidetta. Tanssiväki kiilaa ihan lavan reunaan hyvin lähelle soittajia ja esiintyjiä. Joten kuvaustila jää olemattomaksi. Sivusta kuvattunakin tahtoo ihmisten käsiä ym tulla nauhalle tönimisten aihettaman kameran liikahdusten lisäksi. Esiintymislavan värivalot rajoittavat myös kuvauspaikkaa. No, kyllä vielä joskus jossain saan tämän minulle hyvin tunnepohjaisen tangon kuvauksen onnistumaan.

Leif kyllä on hyvä kuvattava eikä siinä voi epäonnistua. Hän laulaa ja hymyilee yhtä aikaa. Ruskeat silmät säihkyvät iloa ja lämpöä. Hymykuopat ja naurunsa täydentävät hänen valoisaa olemustaan. Hän huomioi katseellaan kaikki paikalla olijat. Hänen lavakarismansa on hienoa ja valloittavaa. 

Illan kappaleita oli Leifin molemmilta albumeilta Laulaa rakkaudesta ja Unikuva. Lisäksi hän esitti tulevalta Toivon albumiltaan nimikkokappaleen Toivon – kuulin sen nyt livenä toisen kerran. Youtubessa se on ollut kuultavana jonkin aikaa. Tämä kappale on erilaista Leifiä kuin mihin olen tottunut. Kauniita ja mieleisiä hänen laulunsa ovat, mutta tässä on herkkää elämänkulkua, toivoa ja uskoa. Kappale on Leifille tehty ja uskon, että sillä on menestystä. Ihminen kaipaa välillä kaunista musiikkia, jonka sanat koskettavat ja tulevat sydämestä. 

Kahdelta aiemmalta albumiltaan Leif lauloi ainakin Tallinnan laulun, Kipinän, Ruoriton pursi ja Silmiin. Muita olivat Muistoja vain, joka ei ole ollut pitkään ohjelmistossa ja useasti kuulemani Jäljet hiekassa ja Lämmin hellä pehmoinen. Sopivat niin hyvin Leifille ja äänelleen. Illan lopulla sitten tuli ainakin minulle yllätys - Satumaa – hänen Tenavatähti-kilpailun finaalikappaleensa. Satumaa-tangoa jossain oli suunniteltu esitettäväksi Suomen kansallislauluksi. Liekö totta vai ei, mutta jotain pyhää siinä kansan syvien joukkojen mielestä on ja kyllä minäkin olen aina pitänyt siitä.

Leif esitti useamman tangon 2 x 45 minuutin aikana ja lopussa kiitoskappaleena oli tämä kansan suosikki Satumaa. Leif sanoikin, että hän aloittaa iltansa ja päättää sen tangoilla. Tällaisen illan jälkeen jää itselle jokin selittämättömän hyvä olo. Vaikka kaikki Leifin esittämät kappaleet antavat paljon, niin Leif ja tangot täyttävät tangosieluni.

Oli ilo olla läsnä Kartano Kievarin äitienpäivätansseissa monien muiden äitien kanssa ja olihan paikalla hyvä joukko muutakin väkeä. Äiti on varmaan jokaisessa naisessa jollain lailla, olipa omia lapsia tai ei. Ilon tuojana oli Leif Lindeman,haitaristi Pekka Juntunen ja Avec-orkesteri. Minulle tulee juhlallinen olo aina kun Leif astuu lavalle. Tyylikäs, aurinkoisesti hymyilevä mies, joka ensi kerrasta valloitti sydämeni.

Orkesterilla oli oma osuus ennen Leifin aloitusta. Leifillä oli seuraavat osuudet ja haitaristi Pekka tuli myös säestämään. Laulut ja musiikit olivat sitä mitä toivoin kuulevani. Leif lauloi 29.5.2015 julkaistavalta uudelta Toivon - albumilta nimikkokappaleen Toivon ja lisäksi toisen levyllä olevan kappaleen Puut punertuu, jonka olen kuullut aiemmin.

Tangon Saapuuko hän kuvaamisessa epäonnistuin. Värivalot loivat huonon taustan ja fanejakin oli niin lähelle, etten halunnut heitä kuvaan. Tuo tango on erityinen minulle – muisto vuosien takaa. Paljonhan tuttuja kappaleita Leif esitti ja aina ne vain tuntuvat hyviltä. Silmiin, Unikuva, Kesäinen muisto, Ruoriton pursi, Liljan kukka ja Lämmin hellä pehmoinen ovat minulle hyvin mieleisiä.

Väkeä ei ollut nyt niin paljon kuin kuukauden takaisissa Sydänviikon avajaistansseissa, jolloin oli aika tungos. Tanssiminen ei silloin ollut mukavaa, kun jaloille ei paljon löytynyt sijaa etenemiseen. Nyt sen sijaan tanssiminenkin sujui paremmin. Tanssit olivat iltapäivällä ja monet äidit ym olivat kotona juhlia pitämässä. Sopivasti kuitenkin oli nyt väkeä.

Leifin kahden osuuden jälkeen jäi orkesterille vielä soittoaikaa. Väki kyllä taisi hiljalleen poistua Leifin päätettyä laulunsa. Olihan siinä lopussa Leifillä totuttuun tapaansa aikaa faneille jakaa kortteja, myydä levyjä, olla fanikuvissa ja jutella ihmisten kanssa. Kun sivusta usein katson näitä lopputapahtumia, niin voin vain todeta, että Leif valloittaa iloisuudellaan ja hymyllään ihmiset ympärillään.

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun olin Äänekosken Laitakaupungin Orkesterin konsertissa. Nyt oli kevätkonsertti VUOKSI SUN. Orkesterin kapellimesteri on Timo Hytönen, joka on myös tehnyt sovitukset. Solisteina olivat Jari Haapamäki ja Teija Junikka sekä vierailijana Niko Dahlblom. Orkesterissa oli yli 20 soittajaa ja kaksi taustalaulajaa.

Ohjelman alkuosa oli koottu suomalaisista levyhiteistä ja väliajan jälkeen olivat vuorossa ulkolaiset kappaleet. Kaikki esitetyt kappaleet olivat hienoa kuultavaa.

Ilta alkoi instrumentaalikappaleella Soi vienosti murheeni soitto. Teija Junikka lauloi seuraavaksi Toivo Kärjen säveltämän Jos muistelet mua. Rakovalkealla-kappale esitettiin instrumentaaliversiona. Jari Haapamäki lauloi Kaj Chydeniuksen Sinua sinua rakastan ja Teija Junikka kappaleen Lauluni, joka oli yksi Laila Kinnusen suosituimpia kappaleita. Seuraavana oli vuorossa Suomen euroviisukappale lähes 30 vuoden takaa Päivä kahden ihmisen. Sen esitti silloin itse säveltäjä ja sovittaja Kari Kuivalainen. Nyt sen lauloi Jari Haapamäki. Katujen kuningattaren jälkeen oli kappale Vuoksi sun, josta konsertti oli saanut nimensä ja Tule luoksein iltarusko, joka voitti Seinäjoen tangon sävellys- ja sovituskilpailun vuonna 1999. Teija Junikka lauloi edellämainitut kolme kappaletta. Alkuosan konsertista päätti Jari Haapamäki kappaleella Lyhyenä hetkenä, joka oli vuonna 2014 rock-albumien kärjessä.

Paikalla oli täysi sali vieraita ja väliajalla oli saatavana kahvia ja leivonnaisia, jotka olivat niin hyviä, että minäkin sain tähteeksi jääneitä pullia mukaani pikkurahalla! Tapasin myös tällä kertaa Jari Haapamäen, jota ihailen laulajana ja uskon, että hänestä vielä kuullaan. Hän täyttää kaikin puolin esimerkiksi tangokuninkaan edellytykset. Upea lauluääni ja ulkonäkö on sellainen, että kelpaa esiintyä! Siis komea! Samalla tapasin myös tutun orkesterin jäsenen, pitkän linjan soittajan, Hannu Wacklinin, joka soitti puhaltimia ja soittaa myös Kyläpelimannit-orkesterissa.

Toisella osuudella kappaleet esitettiin pääasiassa englannin kielellä. Aloituksessa oli Caruso ja Unta en saa Jari Haapamäen esittämänä. Indian-kappaleen lauloi nuori vierailija Niko Dahlblom. It's only papermoon oli Teija Junikan laulu ja I've got you under my skin-kappaleen lauloi Jari Haapamäki. Teija Junikalla oli kappale Love. Jari Haapamäki lauloi kappaleet In the mood ja Bad, bad Leroy Brown. Kiitoskappaleena kaikki solistit esittivät Vuoksi sun, mikä oli hyvin valittu. Kappale jäi soimaan päähäni! Orkesteri soitti päätteeksi kappaleen Ilta Oulunjoella - hieno esitys isolta orkesterilta!

Vieraileva nuori herra Niko Dahlblom lauloi kauniisti oman kappaleensa ja sai valtaisat suosionosoitukset. Hän osallistui vuonna 2014 The Voice Kids-laulukilpailuun ja paikkakuntalaisena hänet tunsi varmaan koko paikallaollut väki – paitsi minä en. En ollut katsonut ohjelmaa TV:stä.

Ihmetellä saa, miten hieno ja laaja orkesteri on pienellä paikkakunnalla ja lisäksi upeat solistit. On ollut ilo käydä heitä kuulemassa useamman kerran.

Sydänviikon avajaistansseissa iltapäivän kaksi tuntia oli upeaa laulua. Leif Lindeman on niin aurinkoinen esiintyjä, että hänen hymynsä tarttui kaikkiin paikalla olleisiin. Tanssijoita oli lähtenyt sunnuntai-iltapäivää viettämään 457 henkeä. Lämmintä oli toisten lähellä katsella ja kuunnella Leifiä! Paikka oli kyllä tupaten täysi!

Leifiä säesti Hannu Wacklin ja Kyläpelimannit - wanhan tanssimusiikin taitajat. Yhteistyö sujui erinomaisesti. Orkesterissa soittavat: Hannu Wacklin laulu, klarinetti, altto-ja tenorisaksofoni, Veijo Hintikka harmonikka, Unto Lappalainen kontrabasso, Esa Korhonen rummut ja Kyösti Järvikallio kitara ja banjo.

Leifin ohjelmisto oli osin erilainen kuin oman Avec-orkesterinsa kanssa. Hän esitti useamman hienon kappaleen, joita en ole aiemmin kuullut hänen laulavan. Yö altailla oli hieno humppa. Muistoja vain-kappaleessa Leif antoi iloisesti tilaa soittajille - saksofoni ja haitari soivat kauniisti. Saksofonin takana näkyi banjokin ja lisäksi oli kontrabasso ja rummut. Pelimanneja parhaimmillaan!

Kahden tunnin aikana Leif lauloi ainakin seuraavat kappaleet: Muista minua, Täysikuu, Pieni hetki, Yö altailla, Muistoja vain, Kun mä sinut kohtasin, Alla venäläisen kuun, Lennä mun lempeni laulu, Soita mulle kitarain, Siks oon mä suruinen, Moskovan valot, Besame mucho, Rakkauden rikkaus, Vihreät niityt, Hopeinen kuu, Sinikalle ja Kesäinen muisto.

Aivan mahtava tunnelma näistä lauluista tuli ainakin minulle ja tyytyväisiltä näytti muukin väki. Kun Leif seisoo lavalla ja laulaa, siinä unohdan kaiken muun. Hän on ulospäin suuntautunut, valovoimainen persoona ja esiintyjä, jossa yhdistyy laulutaito, ääni ja kyky esittää musiikkia sekä komea ulkonäkö hymyineen ja säihkyvine silmineen. Samanlaista karismaa en ole ennen kohdannut.

Ilta jatkui vielä Kartano Kievarissa Leifin lähdettyä laulamaan Olavi Virran sävelin-konserttiin Turkuun samaksi illaksi.