Ruusulinna...kaiken se kestää...

Nyt, kun on herännyt virkeänä elämäni toisesta Ruusun matkasta, ei vieläkään ole järkytys kadonnut eilisestä ryysiksestä. Sieluni silmin kahvipuolen kaiteen yli näen tanssijat, jotka yrittävät liikkua lattialla, naisten paljouden ja järki ei sano, millä sitkeydellä etelän naiset lauantaista toiseen tulevat sankoin joukoin tanssimaan - jos sattuu lattialle pääsemään. Ja silti kahvion seudulla seisoksii miehiä jotka eivät löydä sopivaa partneria haettavaksi. No, saahan sitä katsella ja kuunnella, mielitekonsa kullakin.

Mietin siellä kaiteen vieressä istuessani tätä tanssikulttuuria, miesten ja naisten ikäjakauman/määrän eroa. Suomen rajojen ulkopuolelta ei löydy vastaavaa katseltavaa kuin näkymä kahvion puolelta oli lähes koko illan. Eikä taida löytyä muualtakaan Suomessa. Liikkuma-alueeni ei tosin ole suuri jos ei ota lukuun näitä yksittäisiä laajennusyrityksiä.

Onneksi ajatukset palaavat edelliseen iltaan Kärkölässä. Ruhtinaallinen tila, hyvin tanssivaa väkeä, nais/miesjakauma tasainen, tanssimusiikki hyvä ja että oli tilaisuus yöpyä siistissä huoneessa. Ja aamulla lämmin sauna odotti ennen matkan jatkamista etelään. Edellisestä kerrasta Kärkölässä olikin jo yli vuosi, jolloin tangoa tanssittiin parin päivän ajan.

Tanssit jatkuvat Kärkölässä, joten älkää tanssiväki unohtako tanssipaikkaa, jossa on tilaa tanssia ja jonne matkakin on kohtuullinen pääkaupunkiseudulta ja myös täältä maaseudulta.

Kiitos kaikille mukaville tanssittajille ja erityisesti kahdelle tangontaitajalle.