Vuosi vaihtui Ruusulinnassa

Väsyneenä, mutta onnellisena kiitän erittäin tanssittavasta musiikista Pekkaniskan poikia eikä moittia voi toistakaan orkesteria Öisiä kitaroita. Elämäni kolmannen Ruusun matkan positiivisia puolia oli hyvä sää ajaa pitkä matka ja liukkautta oli vain tanssilattialla, sopivasti. Lattian olivat valloittaneet hyvin tanssivat pääasiassa etelän daamit ja herrat. Oli ilo katsoa hidasta valssia tanssivaa joukkoa, joka todella tanssi hidasta valssia. Kotipuolessa ei ihan niin onnistu.

Harvoin Ruusussa käyvänä olen kiitollinen myös kaikille herroille tansseista, joita ei montakaan jäänyt katselun puolelle. Erityinen kiitos Valssimiehelle, jonka fuskun vienti yhdellä sormella vetää vertoja erään toisen taitajan käden työlle!

Ja Marlen, eväästäsi on aina riittänyt jakaa, kiitos molemmille.

Punapaitaisen herran Lopen Peruna edessä ja takana ei häirinnyt eikä jättänyt arvailujen varaan uusia neitokaisia, jotka kilvan pyörittivät Isäntää lattialla. Palstalla oli ihan virallinen kutsu, joten se toimi. Lopen Perunan lopen uupunut isäntä virkosi kotimatkalle, kun sain vihdoin viimein tarjottua hänelle rästissä olleet pullakahvit kiitokseksi pinsseistä.

Oikein hyvää ja tanssillista vuotta 2004 kaikille tanssinystäville !