Höyrypaviljonki

Biorytmien mukaan näin jälkeenpäin huomaten järki- ja tunnekäyrät huipussaan, siksikö kestinkin lähes koko illan ja fyysiset voimat syvästi miinuksella, mikä ei nyt pitänyt paikkaansa, sillä olisinko jaksanut ajaa yli 200 km matkaa edestakaisin ihan kepoisasti!

Ajattelin olla kirjoittamatta tanssipaikasta, jonne en tulee enää menemään, mutta ehkä jollekin toiselle tanssihalukkaalle vähän tietoja paikasta ja myös näitä omia tunnelmia, jotka on nollattava - tanssimalla.

Omega ja Eija Kantola olivat riittävä syy matkaan. Ja kun jättäydyin kuuntelun puolelle, en siinä pettynytkään. Päinvastoin. Krouvin lavalla viimeksi heitä kuultuna tuntui kuin sekä solisti että orkesteri olisivat yltäneet entistä parempaan. Kun joku palstalla kirjoitti viime keväänä, että Omega keikuttaa Finkkujen valtaistuinta, niin viime aikoina molempia orkestereita kuunnelleena hallitsija voi hyvinkin olla jo Omega. 'Sä kaunehin oot','Lumikki' ja 'Ruostumaton teräsrotta' ovat taitavia esityksiä. 'Oikeilla' tanssipaikoilla Omega usein aloittaa konserttivalsseillaan, mutta nyt aloitus oli rauhallisempi huomioiden väen persoonallisuuden. Myöhemmin kyllä edellämainitut valssitkin tulivat.Kun väliaikamusiikin hoiti musiikkimies Oiva Lampinen erittäin tanssittavilla kappaleilla ja vieläpä esittelemällä mitä tulee, tuntui, että vähempikin olisi riittänyt läsnäolevalle joukolle. Mutta niinhän se on, että oikea orkesteri/esiintyjä vie ohjelmansa läpi välittämättä kuulijoiden laadusta tai määrästä. Asiakas on aina asiakas.

Ja asiakkaat/tanssijat olivat vanhempia pariskuntia ja jonkin verran yksin tulleita, osa nauttineena monipuolisen paikan eri tuotteista. Naisten penkki täyttyi illan aikana ja herroja oli seisomassa toisella seinustalla. Paikalla oli vuorotuntihakua, jota en juuri tarvinnut käyttää.

Paikka on viehättävä oheistiloineen, mutta ei ole tavanomainen tanssipaikka. Karaoken musiikki kuului liian kovalla tanssitilan oviaukon lähistöllä. Lattia oli hieman nihkeä. Sitä korjattiin jollain jauhoilla. Sosiaalifoksi sopi kaikkiin tanssittaviin lajeihin, mitä paikalla olleet herrat harrastivat ja ei kun keskelle muutamaa fuskaavaa paria ohjaantuivat viennit. Joukossa oli kaksi- kolme kauniisti tanssivaa pariskuntaa, joista kaksi tuttua ja kaksi nuorempaa herraa matkojen päästä, joiden kanssa tanssilajit erottuivat tanssiessa. Jenkka oli hauska ihan uusilla variaatioilla. Kun illan aikana esitettiin sekä lavalta että väliaikamusiikkina uskomattoman hyviä tangoja ja chachaata ja muita lattareita, siinä kasvoi itsekuri ja itsehillintä, kun ne kuunteli. En voinut olla herrojen haulla hakurivissä, koska alkuillasta tiesin, ettei muuta askelta löydy kuin vaihtoaskel ja sekin hakusessaan. Alkuillan tangolla yritin hieman pidentää omaa askeltani, mutta sipsutukseksi se jäi. Kukas se viekään tanssissa, täytyy muistaa....

Eli miten voi vaikuttaa nautinnollisen tanssi-illan syntymiseen, jos haluaa vain tanssia eri tanssilajeja edes suunnilleen oikein vietynä. Ei ainakaan ajamalla ventovieraaseen, alkoholinmyyntitarkoitus päämääräiseen, vanhempien pariskuntien hallitsemaan tanssipaikkaan. Suotakoon sellaiset paikat heille. Hyvä olisi silti tietää nämä paikat, ettei tarvitse käydä suoraa havainnointia tekemässä. Palstasta on tässäkin asiassa apua. Kysytään ja kerrotaan.

Lähtiessä eteisessä urheilumies Vainio, joka kuulemma omistaa paikan nautti tyytyväisenä kahvia järjestysmiesten kanssa. Rahahan se ratkaisee, sillä eivät pikkupaikat elä tanssijoiden voimalla, joten kuningasalkoholi tuokoon särpimen näille paikoille.