Smork

Olin ensimmäistä kertaa SMORK-semifinaaleja seuraamassa. Reilu kuusi tuntia jalkojen päällä välillä tanssien, välillä kuunnellen. Ja kun takana perjantai- ja lauantai-illan tanssit, hiihtäminenkin, niin tänään ladulla tuntui jaloissa, upeasta säästä huolimatta – taas kuu ja aurinko yhtä aikaa taivaalla. Ja silti kiersin lenkkini saaren ympäri nopeammin kuin aikaisemmin – piti joutua katsomaan Kauniita ;)

Revontulen tilat ovat suotuisat isoille tapahtumille. Tilaa oli tanssia ja suurin osa väestä olikin pariskuntia ja etupäässä vanhempaa väkeä. Meitä naisia oli kourallinen eikä vapaita herrojakaan näkynyt paljon. Olin omasta puolestani tiedottanut kilpailuista tanssista innostuneille tutuilleni, mutta eipä juuri muuta tietoa jaettukaan, ei ainakaan lehtien ilmoituksissa. Revontulen henkilö, missä asemassa lie ollutkaan, sanoi, ettei ollut tarpeen, koska kilpailut pidetään heillä joka tapauksessa. Olivat tosin joillekin eläkeläisjärjestöille lähettäneet kutsuja ja jollekin lähiseudun tanssiseuralle. Ensinmainittua väkeä ainakin oli läsnä hakemassa harjoitusta kesän KIV-tansseihin, sillä paikalla oli joitakin kameroita. Ja tietysti kilpailijoiden tukijoukkoja.

Kilpailemassa oli seitsemän orkesteria, yksi oli perunut tulonsa. Kukin orkesteri esitti valitsemansa kappaleet n. 45 minuutin aikana ja koska tarkoitus oli esittää taitoja tuomaristolle, ei niinkään tanssijoille, niin samaa tanssilajia tuli vain yksi kerrallaan. Hyvin näytti sujuvan, ei juuri kukaan poistunut lattialta lajin vaihdon takia. Polkkaa, jenkkaa, masurkkaa ja jopa triolikin nimeltä mainiten esitettiin.

Kaikki esittivät hyvin kappaleensa eikä äänenvoimakkuuksiakaan voinut juuri moittia. Isossa tilassa saattoi olla hankalampaa saada ihan kohdalleen, kun meitä ihmisiä ei ollut salin täydeltä. Omaa luokkaansa oli Varjokuva. Seinäruusut ja Tiina Saarivuori & Joyride olivat varmaan jatkoon menijöitä. Huomenna pitäisi löytyä tuloksetkin netistä Ylläksen tapahtumasivuilta.

Jos vielä tanssijoiden tanssitaidosta jotain. Se oli vähintäänkin tyydyttävää, koska monet olivat tanssineet ilmeisesti pitempään yhdessä. Joukossa oli joitakin persoonallisia pareja kuten kaunis rouva, jonka upea kellohame heilahteli niin ylös, että herrojen silmät varmaan hakeutuivat seuraavaan pyörähdykseen. Hänen miehensä kyllä pyöritti rouvaansa sen verran tiuhaan, että ohjelmanumeroa siinäkin oli.

Pinssiläisiä en huomannut paitsi Pekan vaimoineen ja nyt yli vuoden kaukobongauksen jälkeen ihan silmäkkäin vaihdoimme kuulumiset. Heidän tanssiaan oli ilo katsella. Kilpatanssipuolen oppien tuoma vartalonkäyttö on kaunista. Samoin silmäni lepäsi erään minulle tansseista tutun naisen ja hänen parinsa tanssissa. Siinä ei ollut mitään liikaa eikä siitä puuttunut mitään. Kun on löytänyt peilikuvansa, elämä on järjestyksessä.

Ja minun tanssini menivät ihan kohtuullisesti tai kai sanottava, että oikein hyvin. Kaikkia lajeja sai tanssia ja lyhyet tauot orkesterien kootessa soittimiaan lavalle olivat tervetulleita. Varjokuvan osuus oli viimeisenä ja parhaimmat tanssikappaleet heiltä tulikin ja osakseni sain lähes täydellisen tanssijan, joka melkein ;) osasi masurkankin, mutta swing-polkka, jota minä taas opettelen, oli hänellä hyvin hallussa. Ja tangot vartalo- ja reisikontaktissa kuin aina olisi tanssittu. Vieläkin voisin kiittää häntä, mutta kaikki eivät tunne tanssinettiä.

Kun orkesterin jäsen osaa tanssia, hän myös osaa asennoitua tanssijan asemaan ja Varjokuvan Kyösti osaa molemmat. Tangoja on joskus tanssittu, mutta nyt jäi aikaa valssillekin ja menikin erinomaisesti, kun hänellä vasta kaksi viikkoa sitten oli ollut tosipaikka: omat häät. Kun oma elämä on tasapainossa, sujuu työkin hyvin. Terveisiä Miialle.

Harvoinhan tavallisissa tansseissa orkesterit esittävät niin monipuolista musiikkia kuin nyt kuulimme. Tanssi-ihmiset, jäitte paljosta paitsi.