Rautakanki

"Purjehtiessa kapteeni ottaa olosuhteet huomioon ja viime kädessä mennään minne tuuli kuljettaa."

Nyt sen sitten kuulin...Sinähän tanssit kuin rautakanki... Ja sellainen kyllä oli olokin. Herra oli ihan oikeassa. Tämä kapteeni ei ottanut mitään huomioon tai ehkä oman ilonsa, sillä se pursui hänestä, kiitos kuningasjuomien.

Kyseessä naistentanssit ja enhän kieltäydy, jos herra kävellen on eteeni ilmaantunut. Kenenkään ulkoiseen habitukseen yleensä puuttumatta tällä herralla oli muhkea vatsa ja sitä vasten hän painaisi minut niin, että haukoin henkeäni. Käsiotteet olivat musertavan lujat ja eikun menoksi. Foksilla hänellä oli ikioma rytmi ja kova vauhti. Kun olin tiukassa puserruksessa ja jaloillani ei ollut tilaa, yritin irrottautua ja saada hieman väliä. Siitä alkoivat kommentit rautakangesta. Sanoin vain, että on vaikea tanssia niin tiiviissä otteessa, mutta ei se auttanut. Onneksi oli kyseessä taukomusiikki ja orkesteri palasi esiintymään ja minä pääsin pois lattialta. Yksi kappale vain ja toista en olisi jaksanut.

Mutta ne pari tuntia, jotka olin tansseissa Mäntymotellilla, olivat muutoin hyvät. Väkeä oli taas kerran todella vähän, vaikka tansseja lähiympäristössä oli vain Krouvin lavalla. Orkesteri Channel Four soittaa hyvin. Suorastaan erinomaisen hyvin. Kaksi haitaria mukana, tosin en ehtinyt kuulla mahdollista yhteisesitystä.

Ja kolme lappeenrantalaista tanssinharrastajaherraa takasivat hyvän viennin ja seuraamisesta ei valitettu. Jos lie ollut aihetta, mutta tangot ainakin sujuivat kuin unelma yhden heistä kanssa. Ei olla tanssittu aikaisemmin. Ensikertalaisena tangokisoihin parin viikon päästä osallistuvana uskon hänellä taidon, kropan ja lavakarisman puolesta olevan menestystä.

Tanssiminen ja sopivuus parin kanssa on niin monen tekijän summa, jotta sitä ei ehkä kannata kovasti ruotia. Antaa palaa silloin kun se hyvältä tuntuu ja välillä, kävellään vaikka, jos ei ole muuta vaihtoehtoa.