Kesälavakaudenavaus

Kummasti sitä vaan eksyy Riutalle asti avajaisiin kahtena vuonna peräkkäin tai ehkä nyt siksi, että viime vuonnakin oli hauskaa. Tosin silloin en varta vasten mennyt, mutta hyvään tanssimatkaan sisältyvänä osana se kuului. Hauskaa oli nytkin. Tanssitutut sen tekivät ja muutama uusi nikkituttavuus.

Koetan saada lyhyen kirjoituksen, kun eräs tanssituttu sanoi, ettei jaksa lukea loppuun asti kirjoituksiani;( Minkäs tälle luovuudelleen voi:)

Kaksisataa kilometriä ei ole mikään kumma tanssimatka meille ja kyydissä oli yksi, joka jatkoi matkaa vielä satakolmekymmentä kilometriä. Vapunviettäjiä on joka lähtöön, jopa lumisateessa ajamalla. Onneksi ajaja en ollut minä. Paluumatka sujui nukkuen ja turvallisesti, kuski sentään piti silmänsä auki.

Mielestäni en kokenut ruuhkaa perillä kovin kauheaksi. Kello 22-24 ehkä oli ajoittain ahdasta, mutta sekin johtui siitä, että ei osattu tanssia kattavasti koko lattiapintaa käyttäen. Naisten hakualueen-orkesterikorokkeen seudulla oli kasaumia ja pömpelin toisella puolella välillä ihan tyhjiä aukkoja. Se ilahdutti, että swingtanssien aikana sylitanssijat pääasiassa kiersivät lähinnä pömpeliä ja reunakaitale ja välikaitelekin oli kokonaan kädenalitanssijoilla. Oikeastaan aika siistiä menoa.

Fernetin musiikki kuului melko kovasti edessä, mutta hiljeni takaosassa. Markkola lauloi loppuillasta upean tangon, siitä erityiskiitos hänelle ja myös tanssittajallenikin. Omega oli edelleen voittamaton. Kahta jäin kaipaan – Ruostumatonta teräsrottaa ja Sä kaunehin oot. Onkohan pudotettu ohjelmistosta pois? Ne niitä vain laulettuja kappaleita.

Tanssiväki oli upeaa katsella sekä asujensa että tanssinsa suhteen. Onnea oli, että itsekin pääsi osallistumaan tanssin iloihin. Ehkä osuutensa asiaan oli, kun Murphyn kirjoituksessa huomasin, että "Tanssimme-iltapäivälehdessä" punainen seinäruusuhameeni oli huutokaupattu tulevaan lavatanssimuseoon. Toivottavasti kunnon hinnalla jo pelkän tunnearvon takia. Mutta ei hätää, olin ennättänyt ommella jo uuden, jolla on jo meriittiä takanaan tangon huumassa parin viikon takaa. Samaisessa Tanssimme-lehdessä kaivattiin Valssaavaa miestä. Onneksi hän on palannut. Oli pitkästä aikaa mukava tanssia.

Paljon oli pinssiläisiä/palstalaisiakin muun tanssiväen joukossa. Yli kolmekymmentä minulle tuttua naista ja miestä, kaikkia en varmaan edes huomannut. Isäntä varmaan, sikäli kun vakavaa Chaplinia esittäessään, asuvalinta hyvä ja lämmin, ehti laskea, bongasi kai monin verroin enemmän. Luulenpa, että nyt oli suurin määrä pinssiläisiä/palstalaisia paikalla yhtä aikaa sitten kesällä 2003 alkaneen pinssien jaon.

Kiitos tutuille daameille pienistä hetkistä naistenrivissä ja minutkin sankasta naisrivistöstä löytäneille herroille, joista vielä muistissa Helsinkiläinen (ei mitään vikaa bugissamme, helmoissani ehkä), Irtojätkä (ne tangot aina mielessä), Isäntä (oli vaikea olla yhtä vakava kuin sinä), Kuopus (se syli..), M_F (kohtelias nuori mies, ikävä kun polkat jäivät väliin), Sepeteos (tuttua ja turvallista menoa), Teekkari (mukava tanssia, kropat käy yksiin jonkun kanssa ja nyt kävi), Teppo Tulppu (mono sotkeutui minulta, ensi kerralla paremmin?)ja Valssimies (mitä tanssit ovatkaan ilman sinua..). Naurettavan hauskoista chachaasta ym. en tiedä ketä kiitän eikä hänkään muista minua, tuskin tunnistaa, niin heikko oli hänellä näkö, varsinkin kun ne lasit putosivat päästä, onneksi hiukset pysyivät. Oli kyllä koko ajan oikea vapputunnelma. Muisto mukavista vapputansseista antaa voimia tuleviin, välillä ei niin mukaviin tansseihin.

Taas kävi niin, että stoori tuli. Olisi tietysti voinut sanoa lyhyesti: Riutanharjun avajaisissa oli mukavat tanssit. Läsnä kaksi hyvää orkesteria ja paljon tanssijoita. Senhän olisivat kaikki tietäneet kirjoittamattakin;)