Kolmilammin yleinen sauna ja uimaranta

Sunnuntaiaamu koitti jo aamusta helteisenä ja toive oli päästä aurinkoon. Liian hyvän ja runsaan aamupalan jälkeen (silmät syö enemmän kuin vatsa sietää...) oli pakko siirtyä ruokalevoille ja päivä oli siirtynyt puoleen, kun heräsin. Tavarat kiireesti autoon, sillä olin ajatellut katsoa ja kokea kotimatkalla Kolmilammen paljon puhutut lammet ennen tansseja ja heittää talviturkin vihdoin pois.

Perille tullessani huomasin, että oli toisiakin samoissa puuhissa. Löysin kuitenkin rauhallisen rantakaistan, johon aurinko paistoi kuumasti, mutta pohjoisen puolen hento ilmavirtaus lievensi hellettä. Minä kun en yleensä kestä kuumuutta tai rannalla makaamista. Siinä ajatukset kulkivat ristiin rastiin, tanssimisesta arkiasioihin,lomaan, tangomarkkinoihin...

Puiden takaa ilmaantui kaksi kokeneen näköistä herraa, joita ei tanssinharrastajiksi arvannut. Kysyivät voivatko siihen vähän matkan päähän asettua ja uida. Mikäs siinä. En itsekään ollut lupaa keneltäkään kysellyt ja kohtahan lähtisin tanssilavalle. Herrat uivat ja minä en vieläkään uskaltautunut ja sitten kun uin, vesi oli kylmää. Herrojen mielestä lämmintä. Jutellessamme selvisi, että toinen oli musiikin kanssa tekemisissä ja toinen vakavampaa harrastanut. Uskonasioista juteltiin ja taivaan ja maan luomisesta. Minulla on omat käsitykseni asioista ja en malttanut pitää niitä omina tietoinani, sillä aikuisena olin kirjoittanut kauniilla kirjaimella arvostellun yo-aineeni aiheena "Suhteeni Jumalaan". Juttua olisi riittänyt, mutta minun oli jouduttava pukemaan ennen lavalle menoa jotain hieman enempi ylleni. Luovuin jopa seinäruusuhameestani, sillä sitä en olisi jaksanut enää kantaa illan kuumuudessa. Nythän on kesä ja loma ja voi pukeutua kevyesti.

Markku Aroa en liene tavannut lavatansseissa, mielikuva, että laivalla joskus. Ja orkesterista en osaa sanoa mitään. On niitä, jotka unohdan heti. Varjokuvan soittaminen puolestaan on sitä mitä tanssi-illalta odotan. Ensimmäisen setin aloitti Diesel ja ei ollut vielä ahdasta eikä kovin kuumakaan. Sitten riitti lämmintä ja myös väkeä.

Kolmilammilla oli toinen kerta tänä kesänä, kolmas kerta kaikkiaan elämässäni. Paikassa käy ilmeisesti sama joukko kuin esimerkiksi Ruusulinnassa, Satulinnassa ja Riutanharjussa. Siis swing/kädenalitanssijat. Lisäksi vaihtelevasti ehkä lomista/orkestereista ym. johtuen muuta väkeä. Tanssipaikkana Kolmilammi on melko lähellä Riihimäkeä, mutta silti mutkaisten teiden takana metsässä kolmen lammen läheisyydessä.

Ikähaitaria tässä tanssipaikassa ei ole. Kaikki ovat nuoria tai nuoria keski-ikäisiä. Ihan muutama ikäiseni, joten heitä ei kannata ottaa lukuun. Paikalla oli moni melko hyvän tanssitaidon omaava ja sellaiseksi katson, että osaa hyvin muutakin kuin heko-tansseja. Ja olihan siellä joku ihan erityisen hyvin tanssiva, mutta heitä sai vain katsella penkistä. Koska nuoret naiset ovat tosi nopeita ja heitä oli paljon, niin naistenhaullakaan ei itselläni ollut voimia ryntäilyyn. Kiitos tutuille ja muutamalle tuntemattomalle, jotka tohtivat hakea minua, liian nuorten paikkaan eksynyttä, mutta tanssihalukasta. Onneksi Varjokuvan tansseissa saan tanssia yhden mieluisimmista olevan tanssijan kanssa ainakin tangoparin ja nyt toisena melkein tangon. Tangosieluni on elänyt vajeessa jo jonkin aikaa. Täytynee osata arvioida oikein tangomahdollisuutensa. Terveisiä vaan, Leila, sinne länteen. Olet onnistunut tangotansseissasi.

Tanssimatkailu avartaa kovasti mielikuvaa "Näin Suomi tanssii" ja voi luoda omia havaintoja eri tanssipaikoista. Minulla lisäksi tanssipaikkaa valitessani jostain kaukaa, on tärkeää, että siellä esiintyy minulle tuttu, mieleinen ja hyvää tanssimusiikkia soittava orkesteri.

PS. Päivi, Sinulla oli aivan mahtava jalkatyö ja kropan käyttö siinä nopeassa, mikä lie laji ollutkaan. Sain katsella sitä metrin päästä. Mitähän Örkki olisi sanonut, jos olisi nähnyt... Kovasti harrastaa siellä vuorten takana.