Juna vain kulkee ja oma syke kadoksissa Tykkimäellä

Nyt olisi vaikenemisen paikka, mutta tanssipaikka- ja tunnelmaraportointini olisivat sitten yksipuolisia, jos harppaisin yli tämän lauantai-illan.

Ensiksi, palstalaisia/pinssillisiä oli paikalla kahden naisen laskujen mukaan kolmetoista. Voi olla "piilopinssiläisiäkin", mutta he eivät ole sitten luvussa.

Syke ja Kari Tapio vastasivat illan musiikkitarjonnasta. Vertailukohta edellisen illan niin tanssittaviin kappaleisiin oli liian hyvin muistissa ja jaloissa. Syke, joka oli minulle hyvinkin rakas, oli muuttunut, jo kokoonpanoltaankin. Elon virrassa on mutkia ja vanhasta Sykkeestä on jäljellä puolet. Kauniita kappaleita heiltä tulee ja vanhan, Noussut on kuu-nauhan kappaleista tuli joku muukin kuin nimi kappale ja Vesan ääni yhtä komea kuin ennen vanhaan. Taisi olla liian pitkä aika edelliseen kertaan. Pieni kauneusvirhekin tuli – ei polkkaa, ei jenkkaa, ei masurkkaa. Ei kummaltakaan orkesterilta. Vahingoksi Vesa sanoi, kun kysyin onko ohjelmisto muuttunut. Hyvä niin, jos sitten muualla kuitenkin esitetään, kun hanuri pysyy edelleen hyvin käsissä.

Kari Tapio sai ihailijoidensa edessä esittää parhaat kappaleensa. Ihan kaunista, mutta silti tanssifiilikseni oli kadoksissa. Vaikka mukavasti sain tanssia, niin naistentunnilla vain kahta herraa hain. En tajunnut koko hakusysteemiä ja siksi tuttu herra joutui kaksi kertaa uhriksi. Saan kyllä häneltä anteeksi. Puolilta öin ajattelin lähteä kotiin, kun selvisi, että kello oli vasta 23 ja tanssiaikaa jäljellä puoli yhteen saakka. Poislähtöajatus ja ajan eteenpäin vieminen kyllä kuvasti täysin tunnelmaani, vaikka tanssittajissani oli hyviä tuttuja, jotka vievät hyvin ja joiden kanssa on ilo tanssia. Kyllä se oli tanssimusiikin samankaltaisuus kappaleissa ja lajitanssittavien kappaleiden vähyys, joka sai aikaan oloni. Tunsin, että olin väärässä paikassa niin kuin olinkin – minun piti suunnitelmieni mukaan olla PNP:n tansseissa, mutta jostain syytä matka vei Tykkimäelle.

Tykkimäestä vielä: tilava tanssisali, korkeutta ja ilmavuutta, silti kuuma, missäs ei olisi ollut tänäkään kesänä, isot ikkunat, ilmainen vesi ja naulakko, tukankuivaaja naistenhuoneessa ja hyvin ystävällinen henkilökunta. Ja taisi olla kaksi euroa alennus sisäänpääsylipusta. Niin ei se pinssillä ollutkaan vaan Tanssikkaan jäsenkortilla. Siis hinta yhdeksän euroa, mikä oli kohtuullinen maksu.

Luulenpa, että tämän sunnuntain tanssit Kotkassa jäävät tanssinetin historiaan ja uskon myös, että ovat hauskuudessaan mieliinjäävät kaikille vieraille, orkesterille ja sankarille.