Pavi ja Viihdekeskus

Julia
2005-09-25 4:49

Perjantai-ilta Pavilla. Finlanders, Variaatio ja Juha Vartiainen. Musiikki kohdallaan molemmilta orkestereilta. Väkeä talon täydeltä. Hyviä tanssijoita. Tuttuja naisia ja miehiä. Mitä luulisi puuttuvan... Omako tunnelma ei ollut kohdallaan, vaikka Jin Sato kertoi biorytmien olevan huipussaan. Pitäisi olla voimia, järkeä ja tunnetta yllinkyllin.

Pavi ei ole koskaan ottanut minua omakseen. Siksi kai en tunne olevani omieni joukossa. Tutut herrat kyllä tanssittavat, mutta vieraiden kanssa tahtoo mennä kävelyksi ja jutusteluksi, mitä en oikein enää jaksa tehdä tanssilattialla. Kotimatkalla taas mietin elämän raadollisuutta. Viikon sisällä kaksi tuttua pinssiherraa ei tervehtinyt, vaikka useasti kohdakkain satuttiin. Syynä ehkä kokoaikaiset daamit. Itse koetan huomata tutut, naiset ja miehet ja ainakin jollain ilmeelläni osoitan tervehdyksen, jos sanalliseen ei ole mahdollisuutta.

Turhia murheita kaikki tyynni. Kun ei ole isoja murheita, niin pienistäkin saa suuria. Mutta vielä Paville - vaikka oloni oli kuin olisin maani myynyt, niin kiitos ihan hyvistä tansseista teille tutuille herroille ja ennen kaikkea palstan Matille kaimoineen Turun suunnasta. Teitä olikin linjalasti tanssin ystäviä paikalla - sekahakupaita oli lupaava.

Tommi Soidinmäki ja Seinäruusut sekä Johnny Guitars Jyväskylän Viihdekeskuksessa lauantai-iltana saivat yhdessä aikaan erikoisen tanssi-illan. Soidinmäki oli mielestäni parantanut ohjelmistoaan ja ääni oli hyvä. Seinäruusuthan on hyvä orkesteri (SMORK 3.), vaikka ilman solistia. Jo kolmannen orkesterin kuulin nyt esittävän Kuoleman paikka-tangon. Eikä ollenkaan huonosti vaikka vertaa Finkkujen ja Varjokuvan esityksiin.

Viihdekeskuksen kuulemma neljännet tanssit tänä syyskautena eivät vieläkään vetäneet suuria tanssijoukkoja ja tilaa oli tanssia, varsinkin alussa ja lopussa ihan väljästi. Johnny Guitarsin esityksiä ei jaksaisi koko iltaa kuunnella saati tanssia, mutta 45 minuutin välein ihan sopivaa. Hienoja agentsimaisia kappaleita oli ihan mukava tanssia.

Tuntemiani pinssi/palstalaisia oli paikalla seitsemän ja yksi palstaa lukeva herra. Oman kylän tanssijoitakin oli tullut paikalle. Tunnelmani oli ihan eri luokkaa kuin Pavilla. Suurin syy kai omaan hyvää olooni oli tango/polkka/jenkkatuttuni, jonka kanssa tanssiminen saa unohtamaan kaiken muun paitsi tanssimisen ja sen tuoman nautinnon ja sulautumisen yhdeksi. Polkkaakin voi tanssia monella tavalla, mutta vauhdikas meno saa tuntemaan itseni keijuksi, jonka jalat vain hipaisevat lattiaa. Jenkan saan harvoin tanssia Lapinjenkkana ja nyt se tuntui upealta.

Aika suuri osa illan musiikista oli foksin/fuskun kappaleita, kun niitä toinen orkesteri esitti suunnilleen koko ajan. Seinäruusuilla oli myös muita tavanomaisia tanssilajeja. Polkka soitettiin ensimmäisen setin lopussa, mistä ajoituksesta kiitos orkesterille, mutta masurkka tuli klo 1 jälkeen viimeisellä puolituntisella. Sille ei kai ollut muuta ajankohtaa, koska Soidinmäki aloitti osuutensa orkesterin toisella setillä.

Tanssi-ilta tuntui nyt tanssi-illalta. Mieliala taitaa kulkea ihan omia käyriään, jotka eivät sovi Jin Saton rytmeihin ;)

PS Te kaksi ihanaa, tanssilattialla käteenkäypää pinssiherraa - en voinut muuta kuin saattaa teidät toistenne tuntumaan....