Martti Metsäkedon orkesterista on vain yksi muistissa oleva kokemus, viime kesältä Rönnin lavalta. Mäntymotellin perjantai-ilta antoi todellisen käsityksen orkesterin taidoista. Lähes neljä tuntia heitä kuunneltuani olin vakuuttunut, että siinä on tanssiorkesteri Suomen huipulta.

Mäntymotellilla oli vähän väkeä ja tilaa tanssia. Yllättävää oli aikaisempiin iltoihin verraten, että nämä tanssijat olivat ilmeisesti tulleetkin orkesterin takia. Tanssitaitoisia pariskuntia oli ja aivan muutama hyvintanssiva herra muun tavanomaisen ravintolaväen lisäksi. Illan mittaan naisia oli tullut lisää ja jokin country-ryhmä(?) valloitti juomapuolen.

Siis tilaa olisi ollut tanssia mitä lajeja tahansa. Ja niitähän tuli, aivan upeasti soitettuina ja laulettuina. Kerrankin pystyin pitämään luvun tanssituissa kappaleissa, niitä oli kymmenen kappaleparia. Kiitokset sain antaa muutamalle herralle ja kahdelle tutulle tangontaitajalle, joista toinen oli pääkaupunkiseudulla nykyisin vaikuttava herra. Hänellä oli pari mukana ja silti kohteliaana nuorena miehenä hän haki foksille ja tangolle. Unohtumaton on hänen vientinsä erityisen hyvällä motellin lattialla, jossa tauolla oli vielä normaalia enemmän tilaa. En tiedä ketään, joka hallitsee viennin yhtä täydellisesti, kuuntelee musiikin tarkasti, soveltaa sen pieniä yksityiskohtia myöten tanssiin ja ottaa huomioon parin taidon ja tekee kaiken letkeästi ja samalla määrätietoisesti. Ilo oli katsella myös hänen ja parinsa lavatanssiversioita eri lajeihin. Onnekseni törmään häneen joskus milloin missäkin ja oma taitonikin kehittyy.

Ennätin illan aikana jutella orkesterin jäsentenkin kanssa. Ilmeisesti joulumyyntiin on tulossa heidän levynsä. Heitä ei haitannut tanssijoiden vähyys. Päinvastoin kehuivat lavalta käsin niitä hyvin lattareita tanssivia. Sanoinkin, että vielä joskus jossain tanssin kaikki heidän tanssi-illan kappaleensa. Harvoinhan heitä on tilaisuus kohdata, mutta enköhän jostain tanssitaitoisen herran löydä yhdeksi illaksi. Etsintään on pantava....

Lauantai-ilta Kuntotalolla ja vein myöhästyneet onnitteluni Sinikalle. Hän kertoi heti, että Varjokuva on luultavasti tulossa loppiaisena....tietää minun toiveitani orkesterien suhteen. Mutta hyvät olivat nytkin paikalla. Tommys ja Charles Plogman. Joku viikko sitten Kalliojärven pinssitansseissa viimeksi kuultuna. Toisena esiintynyttä Foxpopiakaan naissolisteineen ei voi moittia. Soittivat mm oikein hyvärytmiset polkat ja monia hyviä kappaleita. Tangojakin esitettiin eri tyylisinä eli siltäkin osin ilta oli hyvä. Plogmanin kappaleet ovatkin enimmäkseen foksi/jive ym. lattaripitoisia, oikein mukavasti tanssittavia.

Naisenemmistö oli tuttu näky, mutta kahdessa osassa oleva naistenhaku suo mahdollisuuden, jos on tarpeeksi nopea. Ja kyllä sitä sisäpiiriläisyyttä esiintyy tai mitä nyt lie. Valintakriteerit toimivat hauissa ihan samalla tavalla kuin muillakin tanssipaikoilla. Niin miesten hauilla kuin naistenkin. Sehän on vain vapautta hakea ketä haluaa. Tanssimaan lähteminen on sitten vähän toinen juttu hyviin käytöstapoihin perustuen, kun haettavana ollaan.

Yksi nuori herra erehtyikin alkuillasta hakemaan, kun uudessa salsarimpsuhameessani luuli kai minua hämärässä nuoremmaksi. Fusku kun ei ole minun lempijuttujani, tanssin mieluummin jiveä ja herra tanssi jotain showntanssiaan, niin saattoi näyttää jopa hauskalta. Ei sillä, hauskaa oli minullakin, pääasia kunhan rytmi säilyi kohtuullisena. Onnistuin hakemaan häntä naistenhaulla siinä vaihtotilanteessa, jolloin ei tiedä mitä tulee seuraavaksi (olisi se PNP:n ilmoitustaulu hyvä joka orkesterilla). Jos ei hae silloin, ei kappaleen alkaessa ole juuri tarjolla olevia. Näytti herratkin tekevän samoin valitessaan tanssiparia. Mutta nyt alkoikin jenkka kuulua. Pahoittelin hakuani, mutta vastaus oli, että naistenhaulla otetaan kenet kiinni saa. Korjasin kyllä omalta kohdaltani. Haen täysin valiten herrat ja vielä tietylle kappaleella, jos se on mahdollista. Menihän se jenkkakin, vaikka ei tainnut kuulua hänen bravuurilajeihinsa. Jopa Lapin jenkkaa välillä hypähdeltiin, minun ehdotuksestani. Yksi jenkka oli jo tullut aikaisemmin ja tanssitutun kanssa sen tanssimme Lapin jenkkana, joka on minusta hauskaa. Nuori herra sanoi kappaleen lopussa, ettei mennyt hukkaan tämä Kuntotalon matka, kun jenkkaakin tuli opeteltua... ironiaa taisi olla. Erehtyyhän sitä ihminen kahdelta jalalta, kun hevonenkin neljältä jalalta – sanottiin kotipuolessa ennen vanhaan. Voihan Trickster olla eri mieltä – hevosista ;)

Tämän illan tanssittujen kappaleiden lukumäärää ei minun matematiikallani saanut pysymään päässä, vaikka istuinkin välillä katsomossa. Ilta oli kuitenkin tyydyttävä kaikkineen ja ekstraa olivat useat tangot, jenkka ja polkka tutun herran kanssa ja jonka kanssa tanssimisen ilon kaikki elementit täyttyvät – meitä onkin kahden sijasta vain yksi tanssilattialla.