Tanssin monet kasvot

Viikon työt takana ja toiveikkain mielin viikonloppua odottaen avasin kotioven perjantaina. Muun postin joukossa vilahti valkea kirjekuori. Tutunnäköinen käsiala oli kuoressa ja maltoin etsiä sakset ja leikata kauniisti kirjeen auki. Ja sisällä oli täyttä kultaa – niin kuin Lopen Perunan Isäntäkin ja te kaikki pinssin saantiini vaikuttaneet – kiitos.

Viikonlopun kolmet tanssit olivat kaikki omaa luokkaansa, erilaisia, arvoituksia etukäteen.

En tohtinut tavalliseen ravintolailtaan laittaa pinssiä kaulaani. Sitä oli aluksi vain katseltava ja kosketeltava. Se oli erilainen kuin valkea-mustapinssi.

Pienessä ravintolassa esiintyi Ceres-niminen orkesteri eikä ollenkaan hassummin. Useampi tanssituttu kertoi myös ihastuneensa heidän soittamiseensa. No, väkeä oli tietysti ahtauteen asti, joten kovin myöhään en jaksanut olla.

Lauantaina sitten hyvissä ajoin lähdin Jyväskylään kyläreissulle ja yöksi tyttöjeni luokse. Viihdekeskuksessa esiintyivät Tommys ja C.P. Isokyrön pinssitansseista on jo aikaa, mutta orkesterin pojat muistavat kai sitten mummoikäiset, kun hymyjä ja moikkauksia tuli lavalta. Ja ennen kaikkea aivan erityisen hyvää tanssimusiikkia.

Silloin tällöin Viihdekeskuksessa käyvänä sain todeta, että nyt oli paikalla tanssiva väki. Ehkä se oli monen osatekijän summa. Hyvä orkesteri, tanssiseuran pikkujoulujuhlijoita oli tanssimassa ja Suselin viikonloppukoulutuksessa olevia oli aika monta ja sitten meitä muuten tanssia harrastavia. Nikin omistajia oli aika monta paikalla ja yllätys oli Viragon näkeminen. Niin sitä kaunista Pohjan neitoa tanssitettiin pääpyörryksiin :D Hyvä, kun jäi hänelle kauniit muistot paikasta ja tanssijoista.

Tanssijoita oli paljon, mutta hyvin liikkuminen sujui ja sylitanssijat ym nopeammin tanssivat etenivät reuna-alueilla. Kädenalitanssijoita oli keskialue täynnä ja sopivaa musiikkia tulikin. Itselle ainoa asia mikä jäi harmittamaan olivat hitaat valssit. Niitä soitettiin ainakin kolmet parit ellei neljät. Ja yhdellekään en onnistunut pääsemään lattialle. Kai omaa syytä, koska yhdet olivat miestenhaulla ja takarivistä tuskin kukaan hakee. Naisia ja varsinkin nuoria oli tarjolla riittävästi eturivissä, joten luovutin helposti. Naistenhaulla sitten en tunnistanut ketään, jonka kanssa olisin halunnut tanssia. Hidas valssi on minulle siinä erityinen kuin on tango tai polkka, joita toivon saavani tanssia tutusti ja turvallisesti tai ainakin oikeassa tanssilajissa vietynä.

Niin, polkat tulivat kahteen kertaan ja tutusti meni toinen, mutta toiselle lähdin aikaisemmin illalla tanssittaneen herran kanssa, joka opettelee polkkaa. Hyvinhän se meni, vaikka itsekin jännitän siinä yhtä paljon kuin parikin, kun vienti ei ole selkeä ja meidän piti huilata välillä. Ehkä hän sai kokemusta, jota ei muuten saa kuin tanssimalla. Aikaahan siihen menee ennen kuin polkasta tulee kevyt tanssia eikä tarvitse läähättää kappaleen lopussa. Hengitysrytmin oppiminen on yksi taito.

Polkat, masurkat ja Lapinjenkan kun saan tanssia, niin ilta on lähes pelastettu. Kiitos taas kerran viejälle. Nyt iloa lisäsivät lattarit kahden pinssiherran kanssa ja erään nuoren tanssitutun kanssa, jonka hengensivistys on yhtä korkeaa tasoa kuin hänen koulusivistyksensä. Ihailen hänen käytöstapojansa ja huomaavaisuuttansa eri ikäisiä tanssitettaviaan kohtaan. Ja illan helmenä oli tango herran kanssa, jonka kanssa tanssin elämäni tangon syyskesällä Revontulessa. Nyt taisi mononi rivetä jossain paikoin, mutta hyvältä tuntui tanssiminen tälläkin kertaa. Krisse, kiitos taas hetken lainasta :D

Kotimatkalla sunnuntaina Kivistön työväentalolla oli Kari Piironen ja Noiser ja mielikuva oli hyvästä tanssimusiikista ja ajoittain siltä tuntuikin. Solisti esitti useita tangoja, mutta melkein parempia tuli väliaikamusiikkina. Valssit hän sensijaan lauloi upealla äänellä. Tämän tanssipaikan tanssijoiden iät huomioiden musiikki on paljolti perinteisiä lajeja. Mutta kaikkia tanssilajeja tuli joko orkesterilta tai levyltä paitsi masurkkaa, jota orkesteritietojen mukaan pitäisi pyytää... Tosin talon soittama väliaikamusiikki on minusta ollut parempi kuin esimerkiksi nyt orkesterin valitsema. Eli polkkaa ja jenkkaa oli taas mukava tanssia tutun kanssa. Itseasiassa Lapinjenkka ei vieläkään suju itseltäni rennosti ja siksi sitä pyrinkin harjoittelemaan hänen kanssansa, joka joko osaa tai harjoittelee niin kuin itsekin. Bugg on myös laji, joka on hauskaa ja jossa vientitapoja on yhtä monta kuin viejää ja minulla on kauniiseen liikkumiseen vielä paljon oppimista. Reilun neljän tunnin tanssien jälkeen oli pakko luovuttaa ennen loppuvalsseja.

Tiet olivat suunnilleen sulat ja tien varret lumen peitossa. Valkeus tekee hyvää silmille ja sielulle. Kovasti katselin hirviä, kun kauriita ei näillämain ole muuta kuin kuljettaja, jolle hirven kanssa törmätessä kävisi huonosti. Taas kerran pääsin ehjin nahoin kotiin ja ennen nukkumaan menoa piti aloittaa Da Vinci-koodi kirjan kuvitetun painoksen lukeminen. Sain lainaksi tyttäreltäni. Joskus tarvitsisi enemmän kuin 24 tuntia vuorokauteen - ylimääräisiä tunteja lukemista varten.