Tanssivaje

Niin kuin kirjoitin Ruusun matkastani, sen jälkeen on tanssivajetta korjattava jotenkin. Ei työviikkoa voi aloittaa tässä olotilassa.

Siispä tanssimaan sunnuntai-iltana ja neljä tuntia meni lähes tanssien. Minkä nyt piti hiusrajaa käydä kuivaamassa ja kahvilla. Etelästä oleva Handen humppa-orkesteri lupaa sivuillaan soittaa foxtrottia, tangoa, valssia, hidasta valssia, humppaa, jenkkaa, polkkaa, jiveä, sambaa ja chachaata. Pyydettäessä masurkka.

Oli siis mahdollista tanssia kaikkia näitä ja mahdollisia versioita ja niin muutamat tanssijat tekivätkin. Itseltä jäi samba lepohetkeksi, sillä en osaa sitä niin kuin toivoisin, joten jätän sen suosiolla väliin. Kaikkia muita lajeja sitten sainkin tanssia. Tutun herran kanssa polkka on kuninkuuslaji ja kun saimme harjoitella Lapin jenkkaa ja tanssia lattareitakin ja buggia, niin edellisen illan muistot himmenevät. Muutamien tanssitaitoisten herrojen kanssa illasta tuli oikea tanssi-ilta. Kiitosmaininnan ansaitsee vanhempi herra, jonka valssiotteen muistan entisestään. Hänen käteensä voi nojata. Myös erään nuoremman tanssinharrastajaherran kanssa tango ja jive sujuivat mukavasti.

Tanssi-illat ovat erilaisia. Ei kannata vaipua murheen alhoon, vaikka on hetkiä, ettei mikään suju. Ei myöskään Ruusulinnaa kannata boikotoida yksittäisen mielipiteeni vuoksi. Tanssipaikkakohtaisten alta kannattaa lukea erilaisia kirjoituksia. Minullakin on siellä ollut joskus hauskaa....Itse en jätä jotain paikkaa katsomatta toisten mielipiteiden takia. Siksipä minulle ovat tuttuja idän ja lännen tiet.