Joulupäivän tanssini alkavat kai muodostua perinteisesti Kuntotalolle ja Antti Huovila sekä Sata kitaraa viihdyttävät tanssi-iltaa toistamiseen.

Kun vilkaisin vuoden takaista kirjoitustani  niin huomasin, että jonkinlaista toistoa oli ilta. Mutta alkuillan musiikki oli nyt yksipuolista eikä innostanut ja kun odotin kansallisia tanssikappaleita ja niitä ei kuulunut, niin aloin epäillä koko orkesterin taitoa ja suhdetta tanssivaan yleisöön. Tavallisia tanssikappaleita esitettiin ihan taidolla ja rumpalilla on hyvä ääni. Loppuillasta orkesteri sitten esitti parempaa.

Huovilan ensimmäisen setin lopussa kysyinkin haitaristilta (hyvin ystävällinen, hymyilevä herra lavallakin), että onko jenkka ym kortilla tänään. Vastaus oli, että tarkoitus oli kyllä aiemmin jo soittaa, mutta että nyt tauolla tulee heti kohta masurkka, Huovila laulaa yleensä jenkan ja hänen lopetettua esiintymisen orkesteri soittaa polkat. Siis siltä osin oli kiitettävää.

Ja kiitettävää oli tanssiväkikin. Mukana oli paljon harvemmin käyviä pariskuntia ja ehkä siksi liukastetta (kahvinporoja?)lisättiin paikoin liukurataksi. Minua ei haitannut, sillä kenkäni eivät ole erityisen luistavat, mutta joillakin oli kai liikaa liukkautta tyylistä päätellen. Kaakonkulman tanssiva väki sai aikaan mukavat tanssit ja tunnelma oli kotoinen. Mies/naisuhde oli suunnilleen sama. Nyt ei ollut vuorotuntihakua, mitä oli kokeiltu pari kertaa aiemmin. Tavallinen naistentunti oli klo 22 alkaen ja klo 24 alkaen vielä naisten puolituntinen. Tanssit loppuivatkin sitten vaille yksi.

Kyllä tanssiminen ja hiihtäminen ovat täydentäviä lajeja. Eilen vasta aloitin hiihtokauden ja tänään auringon paistaessa taivaanrannalla oli hyvä jatkaa kunnon kohentamista. Ja varaa on, sillä sen huomasin eilen polkalla. Vaikka jalat vielä toimisivat, hengitys oli tiukilla. Ehkä illalla Varjokuvan tansseissa Viihdekeskuksessa on mahdollista harjoitella hengitystekniikkaa - ainakin polkat he soittavat hieman hitaammin kuin eilen esitettiin.