Kakkosorkesteri oli selkeä ykkönen, sillä Varjokuvan esiintyminen oli taas kerran omaa luokkaansa. Ei sillä, kyllä Vävyt soittivat ihan tanssittavia kappaleita, joskin joissakin oli kesken kappaleen kohtia, että jäi kuuntelemaan muutoksia. Tauolta tullessani kuulin heidän polkan soittonsa ja taas kerran satuin olemaan pois paikalta. Hyvät olivat rytmit. Taidan tehdä aloitteen, että polkat, jenkat ja masurkat ja tangot ja hitaat valssit ja rumbat ja chachaat ilmoitettaisiin hyvissä ajoin etukäteen kelloajat. Ei vahingossakaan olisi pois seutuvilta. Onhan meillä yksi orkesteri, Pekkaniskan Pojat, joka on poistanut ongelman. Kyllä monta kertaa kaipaa heidän valotauluaan – seuraavaksi tulee tangot. Niin, ja illan paras tanssi oli – tietysti tango – Vävyjen soittamana – musiikin taitajan tanssittamana.

Tanssiväkeä oli sopivasti, vain hetkittäin oli pientä törmäilyä. Minä en totu paikan vuorotuntihakuun, vaikka silloin tällöin olen käynyt paikalla ja jatkuvasti siellä käyvät pitävät sitä ihan normaalina. Johtuu kokonaan omasta hakutyylistäni. En ennätä hakea, kun en vieläkään kykene ihan tuntematonta hakemaan tai ainakin on pitänyt nähdä, miten tanssii ja kävelee. Miettimisaikaa ei ole varattu, joten katseluksi lähes jäi. Muutaman tutun onnistuin hakemaan ja aika paljon meni musiikin kuunteluun, mikä ei ole huono vaihtoehto Varjokuvan ollessa lavalla.

Mutta olihan siellä hauskaakin. Kaksi palstan mukavaa nuorta herraa kuin kaksoset, ei siis identtiset, kun ovat paikalla, niin hauskaa on. Toisen kanssa kahteen kertaan Lapin jenkkaa opetellessa ei totisella naamalla voinut olla. Taisi kummankin jalat välillä tehdä omia askelia. Minä kun itse pidän Lapin jenkan perusaskelista, niin tarjoan sitä kenelle vain kelpaa. Siinä on tanssin iloa. Tango kahdelle kyllä sujui samaisen herran kanssa erinomaisesti, sitä on sentään jo aiemmin tanssittu. Vai olikos se nyt muu lähilaji... Oman kylän herran kanssa jive ja chachaa olivat ok paitsi, että jiven aikana oli pahin tungoshetki ja askellusta sai tehdä kengän mitan alueella, ihan niin kuin aikanaan jiveä opetettiin tanssimaan pienesti ja sirosti. Kertausta sekin.

Niin, oli siellä aika monta palstalaista ihan kalakukkokaupunkia myöten. Ja Hippunen...kiitos onnitteluista...sori, mutta en tiedä sinua. Korjannet ehkä asian seuraavalla kerralla...

Jos vertaan Kuntotalon iltaa ja Viihdekeskuksen tansseja, niissä on eroa. Eihän kahta samanlaista iltaa ole, ei musiikin, ei edes oman tunnelman takia. Ero on jo yksin paikan tunnelmassa, jos nyt paikatkin ovat eri kokoa ja muutoinkin erilaisia ja eri käyttötarkoituksiin tehtyjä. Vaikka Kuntotalon urheilusalina toimivan tilan lattia ei nyt ole parhaita ja Viihdekeskuksessa taas on erityisen hyvä lattia, niin silti tanssitunnelma on parempi Kuntotalolla. Tanssiväkikin on erilaista eikä voi sanoa, että Kuntotalolla kävisi heikommin tanssivia. Tuntemukseni Viihdekeskuksesta voi panna kokonaan maalaisuuteni piikkiin.

Orkesterikin luo osan tunnelmasta ja kokee myös itse tanssipaikan tunnelman. Mielenkiintoista onkin kuulla Varjokuvan kokemukset ensi loppiaisen Kuntotalon tansseista. Ensi kertaa ovat paikalla ja olen hehkutellut heille paikan viihtyvyydestä. Toivottavasti en turhaan. Kaikkihan eivät tiedä pelkän nimen perusteella, että kyse on SMORK-orkesterista, joka takaa hyvin soitetun monipuolisen tanssimusiikin. Ja kuin pisteenä iin päälle, miten he nousevat kappaleparin loputtua seisomaan tummat puvut päällä ja kumartavat tanssijoille. Näky hivelee silmiä ja sielua.