Melkein luomutansseissa Savonsolmussa

Huonon omantunnon saattelemana ajelin eilen töiden jälkeen äitiäni katsomaan kunnon pakkassäässä. Paluumatkalla sitten kuuntelemaan Tomi Markkolaa ja Fernetiä.

Alkuilta oli levymusiikkia ja noin klo 22 aloitti orkesteri ja solisti tunnin päästä. Puoli kolmeen oli heidän työaikansa. Itsellä ei ollut tarkoitus olla kovin kauan, kun autoon oli lastattu ostoksia mm. maitoa ja porkkanoita, joiden pakkasen sieto ei ole kovin hyvä. Meni kuitenkin vaille kahteen ja kotona totesin, että maitopurkki vielä hölskyi ja porkkanatkin olivat vain kylmiä.

Levymusiikki ei kutsunut ihmisiä tanssimaan. Oli seurueita, pariskuntia ja aluksi vain vähän asiakkaita yleensä. Fernetin aloittaessa väki lisääntyi ja Markkolan osuuksien aikana oli jo ruuhkaksi asti. Katsellessani tanssijoita tajusin, että siinä oli aito luomutanssijajoukko iltaa viettämässä. No, aina on poikkeuksia, mutta ei ollut useita, joilla taidot olisivat kovin kehittyneet. Mutta hauskaa heillä oli ja sehän on pääasia.

Orkesteri ja solisti esiintyivät taas kerran hyvin. Markkola on niitä harvoja, joita voi kuunnella ja katsella, vaikkei tanssisikaan. Nyt sain tehdä kaikkea. Markkolalla oli kuuleman mukaan pitkämatkalaisia ihailijoita ja lisäksi kaksi pyörätuolineitoa oli lavan edessä molempien settien ajan. Sekä Markkola että orkesteri huomioivat tauolla kaikki ihailijansa. Heistä paistaa lämminhenkisyys ja se on varmaan osa heidän suosiotaan.

Olen yrittänyt muutamia kertoja pitää lukua tanssittujen kappaleparien määristä ja siihen kyllä tarvitsisin kynän. Kahteentoista pääsin ihan hyvin, kun hakuja tuli aluksi harvakseen, mutta loppuillasta en enää muistanut laskea. Syy oli aivan yksinkertainen. Paikalla oli kuitenkin neljä herraa, jotka hallitsivat viennin. Täytyy mainita, että yksi pariskunta tanssi tosi kauniisti kaikkia kuultuja lajeja ja persoonallisesti tanssi, ilmeisesti tummaan heimoon kuuluva vanhempi pari. Muutoin lattialla oli villimeno vapailla suunnilla. Pääsin osalliseksi tangon kävelystä ja parin muunkin kappaleparin erityisseuraamisesta. Kun tanssiminen on hakusessa perusaskelen takia ja talon tarjouksetkin sotkevat askelia, niin siitä syntyy mielenkiintoinen muutamaminuuttinen.

Paikalla oli neljä herraa, joiden kanssa oli mukava tanssia useampiakin lajeja. Yhtä heistä ei saisi kehua, kun se on kotiinpäin. "Pikkuveli" on kehittynyt viennissä ja musiikin tulkinnassa niin, ettei paremmasta väliä. Mutta yksi herroista oli se, joka oli käteenkäypä ja niin sujuivat monet lajit kuin olisi ennenkin tanssittu. Olisivat menneet hyvin kansalliset tanssitkin, joista jenkka esitettiin. Polkka ei tietenkään sovi ravintolaan. Hänen kanssansa pohdimme, kuka on luomutanssija. Tulimme siihen tulokseen, että mitään tanssikursseja käymätön hänen täytyy olla. Niin, tuli kyllä aluksi ontto olo, kun hän "tunnisti" minut, ei Juliana (pinssi oli kyllä kaulassa) vaan Tanssiseura Tanssikkaan jäsenenä. Mitähän kaikkia kuvia sitä päästetään seuran sivuille;(

Tanssisielu kaipaa tälle illalle väljää tilaa ja sopivia herroja eikä mitään tietoa vieläkään, missä täyttyisi toiveet. Jostain itsensä ilmeisesti löytää.