Pesäkallio

Lauantai-illan menopaikka oli usean päivän harkinnan tulos. Pesäkallio ja Anne Mattila yhdistelmänä ei tuntunut hyvältä. Mutta Pesäkallio ja Mistral pääsivät voitolle. Laskin, että kaksi tuntia alussa sujuvat Mistralin ja erinomaisten taukomusiikkien varassa, joten 2x45 min solistin esitysaika ei ole kohtuuton. Ja kun vielä lopussa on tunti orkesterin esitystä taukomusiikkeineen, niin ihan hyvä syy valita Pesäkallion tanssit. Jouduin solistin osalta muuttamaan mieltäni. Annehan oli ihan hyvä, herttainen luonnonlapsi ja siksi vetoaakin yleisöön ja muutamat fanit olivat uskollisesti lavan edessä. Mistähän olin saanut tapani vältellä heidän esiintymispaikkojaan...

Tiesin odottaa Astor Piazzolan Adios noninoa  ja nyt kosketinsoittaja esitti sen yksinomaan hanurilla ja kyllä siinä oli upeaa sormityöskentelyä ja se rytmi. Viime kesänä Kukonhiekassa hän vaihtoi välillä koskettimille ja taas hanurille. Se tango sattuu ja koskettaa. Argentiinalaista tangoa en nähnyt tanssittavan, jos nyt näin mitään muutakaan silmät kiinni tanssiessani.

Orkesteri esitti siis oikein hyvää tanssimusiikkia välillä hyvin persoonallisesti esitettyjäkin ja ilmoitti selkeästi, että iskelmälaulaja Anne Mattila (en ole aikaisemmin kuullut "titteliä" ilmaistuna) aloittaa osuutensa. Iskelmää se on. Yksipuolista tanssittavaa, mutta silti mukavaa, koska ohjelmistoon sopi kauniisti lauletetut tangot ym. "oikeita" tanssilajeja. Ja Annen hymyyn voi vain vastata hymyllä.

Taukomusiikki on aina ollut Pesällä hyvä tai parempi sanoa, kiitettävän hyvä. Musiikilla paikataan kaikkea puuttuvaa, mitä orkesteri ei esitä ja muutenkin hyviä kappalevalintoja. Martti Metsäkedon uudelta levyltä esitettiin chachaa, rumba ja samba. Herrasoittaja on siis ajanhermolla oleva musiikin tuntija. Erityinen kiitos hänelle. Mitenhän minulta on mennyt ohi jotkut Kari Tapion vanhemmat esitykset, vaikka tunnen hänet aikojen takaa. Ei ole tainnut lavoilla esittää nimikkorumbaani, mutta nyt se tuli tauolla yllättäen jonkin toisen kauniin rumban parina. Tähän asti olen nauttinut siitä vain Matti-Sakarin laulamana ja PNP:n soittamana.

Kiitin jälkeenpäin kappalevalinnoista soittajaa ja siinä tulikin esille oma nikkini ja se että hän seuraa palstakirjoituksia (ei kommentoinut niistä niin kuin jotkut tekevät, kun tulee palsta puheeksi). Oli hauska tervehtiä, mutta antoi taas ajattelemisen aihetta. Vaikka tämä on keskustelupalsta ja vaikka voimme kirjoittaa melko huolettomasti, emme aina muista, minkä kuvan annamme palstasta, itsestämme, suhteestamme tanssiin/toisiin tanssijoihin jollekin, joka lukee vaikka ensimmäistä kertaa ja niille monille, jotka koskaan eivät kirjoita palstalle. Meidän pitäisi osata luoda hyväntahtoista suhtautumista kaikin puolin tähän meille monille niin rakkaaseen harrastukseen ja ihmisinä toisiimme.

Ilta oli varmaan yksi parhaista Pesäkalliolla käymistäni vuosien mittaan. Niin musiikillisesti kuin tanssittujen kappaleidenkin suhteen. Ilta alkoi Mutu-tuntumalla oikein mukavasti ja jatkui kolmen kuukauden odotuksen jälkeen (tango-polkkatuttuni polvi on taas kunnossa) tangolla ja sylillä, jota olin kaivannut enemmän kuin olin ymmärtänyt. Tanssikemiaa siinä on parhaimmillaan, ei muuta, sillä minä olen "vain tanssimassa". Viimeisten viikkojen tyytymättömyyteni itseeni ja tanssimiseen oli sitten kerralla poispyyhkäisty.

Toistakymmentä pinssiläistä oli paikalla, sikäli kun ennätin kaikki huomata. Useita muita hyviä tuttuja tanssintaitajia. Yhtään kävelyttäjää ei sattunut kohdalleni ja toisinpäin – kaikki viennit olivat oikein hyviä. En voi valittaa, siis kiitos kaikki herrat. Ensimmäiset kaksi tuntia olivat nautittavan hyviä, mutta naistentunti oli pikajuoksukilpailu ja siinä luovutin muutaman tarkan haun jälkeen. Ketään en löytänyt mistään ja tanssiväki oli suurimmillaan juuri Annen aloittaessa osuutensa.

Kyllä ei tainnut jäädä mikään tavallinen tanssilaji kuulematta ja yllätys oli viimeisellä tunnilla orkesterin esittämä polkka ja olikin hyvärytminen. Helpompi kuin ensimmäisellä tauolla ollut polkka, joka oli melko nopea, mutta meni silti tosi hyvin polviparanneen tuttuni kanssa – niin kuin aina ennenkin. Taukopolkan ilmoitti musiikinhoitaja mukavasti – ensin tulee tangot ja polkan tanssijat voivat varautua siihen sen jälkeen. Hyvä oli varautua, kun tangolla oli valmiina minulle paras mahdollinen polkantanssija.

Voisi luulla, että edellä on aprillijuttu, mutta ei. Koko aprillipäivän ilta oli täyttä totta ja tästä on hyvä jatkaa vielä iltatansseilla ja uudella työviikolla kevättä ja kesää odotellen. Niin, biorytmitkin ovat taas kohdallaan:)