Lumiperhosesta omaan itseen

Aurinko paistaa pilvipoutaiselta taivaalta. Tuulenhenki on jostain viileästä suunnasta. Lintujen sirkutus puissa kuuluu niin voimakkaana, että on pakko pysähtyä kuuntelemaan. Samoin tekee vastaantuleva, rollaattoria työntävä, kullanharmaahiuksinen hentoinen nainen. Kysyy tunnenko, mikä lintu niin voimakkaasti laulaa. Minulla on kädessäni aunneita kielonkukkia ja jokin tuntematon violettinen kukka, jonka nimeä aion tutkia kotona. Vastaan naiselle, etten tiedä. Linnut ovat luontotietouteni heikoin kohta. Tunnen kasveja paremmin. Hän kertoo, että edesmennyt miehensä tunsi linnut. Ja jatkoi, että kaikki hyvä kuolee pois. Katselin häntä ja en muista mitä vastasin. Tuntui surulliselta, että hän oli yksin ja siinä kapeahkolla rantapolulla lintujen laulua kuunnellessaan kaipasi miestään.

Vähän matkan päässä polun vieressä lenteli valkoinen perhonen, jonka siipien alaosassa oli hentoa vihertävää ja rusehtavaa. Lappi ja Lumiperhonen tulivat mieleeni vaikkei luntakaan ollut. Siinäkin laulussa on oma tragediansa. Matkareittini kulki vielä kalliojyrkänteen alla lepäävän pikkulammen rantaa pitkin ja iso, voimakas varis suhahti pääni yli. Ehkä oli kesy, kun jäi valopylvään päälle katselemaan uteliaana kulkijaa. Kaksi vanhaa varista....ja hymyilin itselleni. Moottoriveneestä lähteneet aallot tulevat sarjana rantakaislikkoon. Nyt on kesä tullut.

Yllättävän aikaisin, viileästä keväästä huolimatta oli useita kasveja jo kukintavaiheessa. Suurin osa oli keltaisia kukintoja eli leskenlehtiä kukki vieläkin, rentukka oikein isoina rykelminä ja voikukat hyvinvoivan pullukoina ja yllättäen huomasin jo niittyleinikkejäkin. Kielojen kukinta tuntui jo ennen aikaiselta. Yleensä lähempänä juhannusta aikaisemmin. Tuomien tuoksu jatkuu huumaavana.

Jos luonnossa on ihmettelemistä, niin on myös meissä ihmisissä. En ole vielä saanut aikaiseksi kirjoitustani Satulinnan pinssitansseista, kun tanssien sisältö oli kuin piste iin päälle sille muutokselle, joka hiljalleen on tullut ja muuttanut tanssipaikoissa tapoja toisien huomioonottamisessa ja käytöstavoissa. Onko tämä välivaihe johonkin muuhun vai normaalia elämän kulkua. Sitä ajattelin pitkällä kotimatkallani aamuyössä.

Palstalla on hyvä kirjoitus, joka sai minut ajattelemaan omaa napaani pitemmälle. Toivottavasti osaan ajatella ja toimia edes vähän samaan suuntaan kuin mikä kirjoituksen sisältö oli. Suosittelen luettavaksi ajatuksella.