"Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisit..."

Tuntuipa hyvältä tuoda kolme tanssivaa herraa Kisarannan iltaan lauantaina. Arvelin, että helpottaa naistenhakuhetkiä, mutta ei tainnut helppoa olla jossain vaiheessa kenelläkään.

Edellisen kerran tanssipaikan piha oli kurainen, mutta nyt pitkään jatkunut lämmin oli tehnyt tehtävänsä. Ja teki myös illan aikana sisälläkin. Kyllä ensi vaikutelma oli hieman pelottava. Miten sisään sopiikaan, kun autoja oli jo piha täynnä, iso teltta pihassa ja väkeä joka puolella. Onpas Metsäketo saanut ihailijoita ja tietysti Arja Koriseva, jonka viime tapaamista en edes muista. Teltan seinässä luki "Ilmarinen". Ahaa, arvelin, täällä onkin jokin eläketilaisuus. Kas kun ei tullut mistään esille aikaisemmin. Ja vielä totesin ääneen ajatukseni teltan vieressä "vartioiville" järjestysmiehille. Ei ollut, oli taksiliiton juhlat. Sadasta vuodesta eivät sanoneet mitään. Juhlan paikka varmasti.

Mutta yllätys, sisällä olikin tanssien alussa vähän ihmisiä. Se tila tosin loppui lyhyeen ja illasta muodostui tiivis ja lämmin. Sekä ahtauden, tuttujen ja miellyttävän Metsäkedon orkesterin takia. Siinä alkaa olla minulle toinen orkesteri, jota voisin vain kuunnella, jos tanssimaan en pääse. Taitoa, soittimia ja tyyliä löytyy heiltä. Tämä orkesteri on lahja tanssipaikoille.

On se vaan niin mukava nähdä iloisia ilmeitä ja halailla tanssituttuja kuin myös orkesterin ihania soittajia. Monta naistuttuakin näin pitkästä aikaa, kun täältä maalta ei ihmisten ilmoille usein pääse. Kiva oli muutama sana vaihtaa vesipisteellä.

Pitkämatkalaisia oli muitakin kuin meidän autolastimme ja jopa pitempääkin Savon perukoilta. Ja voi sitä jalomielisyyttä vai tanssisisaren ystävyyttä, mitä sain osakseni. Kiitos Tähdenlento, kun talutit herrasi tanssitettavaksi, vaikka tiedän, että erittäin mielellänne tanssitte keskenänne ja samaa Kikalle. Polkka olisi jäänyt tanssimatta. Kiitos ystävällesi, polkan ja tangon taitajalle. Olen hengessä mukana lähtiessänne yrittämään tangontaivaisiin. Mukava oli tavata jo heti alkuillasta Hannele ja OmiA ja sain useampaan otteeseen - omia tanssin pyörteisiin. Kalliojärven pinssitapaamisesta onkin jo aikaa. Mutta missä sopukoissa Leevi oikein pyöri. Ei sitten vilaustakaan...

Monta nikkituttua oli paikalla ja muutama muu tanssituttu, joten tanssillinen puoli sujui aika hyvin – sen, minkä kuumuudessa jaksoin ja innostuin olemaan edes tanssisalin puolella. Tällä vuosikerralla ja näöllä kukaan vieras tanssitaitoinen herra ei tohdi hakea tai luulen, että vanhemmat naiset ovat kuin ensimmäisessä työpaikassani oli ohje: ikkunaverhojen ei tule poiketa seinän väristä. Usein kyllä tuntee olevansa kuin ilmaa, mutta ehkä kuitenkin viileän raikasta:)

Oli se tosiaan huisketta ainakin parin tunnin ajan. Naistenhakua oli se puoli tuntia ja myöhemmin kai tunti. Sen voi vain arvata, mitä se oli. En voinut olla naurattamatta, kun huomasin Humpuukin ja olin jo ihan hänen edessään, hyvä etten niiaillut, kun leidi ilmaantui kuin salama väliimme. Vain nopeat elävät... Ja vilkaisu ympärille, että haenko jotain muuta, mutta ei ollut enää haettavia. Paljonhan herroja oli penkeillä ja piiloissa ja kahvilassa ja ulkona, mutta jotenkin sitä hakee kuitenkin siitä tanssisalin puolelta.

Erityiset kiitokseni omalle porukalle ja NR:lle jenkkajivestä, harjoiteltu juttu, Hannekselle taitavasta viennistä, alan oppia ja kaikille tutuille, jotka teitte illasta mukavan. CB ja Slovari – ne lupaamani kakkukahvit siirtyivät eteenpäin, oli mukava nähdä yhtä onnelliset kasvonne kuin sitten 3.12. Onnenne jatkukoon ikuisesti.

Ja Jerryjee, kyllähän mie teidät pariutuneet vaistoan. Tango se oli, jolle sinua hain. Olit ainoa tuttu siinä hakurivissä, joten helppo oli valinta, kun tiesin, että askeleet ovat hallussasi ja vientikin tangoon sopiva. Enkä minä koe ongelmana, haetaanko kiitostansseja. Mieluummin muulla tarkoituksella. Tosin ihan toisen naistenhaun lopulla kappaleen alkutahdit olivat tangon ja edessäni oli salin paras tanssija (minun näköhavaintoni mukaan) ja aivojeni unelmavyöhykkeellä oli pieni toive, että saisin tanssia myöhemminkin. Nyt siis hain häntä. Kyllähän hänen ilmeensä oli, että kuinkas "mummo" mahtaa tanssia. En tiedä miltä hänestä tuntui, mutta minä olin tyytyväinen. Sellaisessa viennissä, jossa rikotaan miellyttävästi musiikkiin sopien askellusta ja vaihtelevuutta lisätään erilaisin käännöksin, tuntee tanssin nautinnon. Kyllä herran tanssi ja vienti oli juuri sitä, miltä se etukäteen oli näyttänyt. Tanssimme onnistui mielestäni hyvin. Herralla täytyi olla ainakin vähän tangosielua. Joskin kaikki tanssilajit hän näytti tanssivan kauniisti ja iloisesti.

Loppuun astihan siellä olimme, vaikka jalat osoittivat merkkejä uupumisesta eikä syynä ollut tanssiminen. Vaikka koko illan tanssisi, siitä jalkani vain pitävät, mutta seisominen useamman kappaleen ajan on pahinta jaloilleni. Onneksi kaasujalka ja jarrujalkakin vielä toimivat kotimatkalla. Kartanlukija oli parasta a-luokkaa. Osasi ulkoa kaikkien herrapoliisien seisomapaikat ja välillä sai ajaa - omaa vauhtia. Mutta onneksi aurinko jäi toiseksi. Ennätin kotiin hieman ennen auringonnousua. On nämä melkein kesäyöt ihania ajella mukavassa seurassa.

Huolimatta Kisarannan poikkeuksellisista tansseista, siellä oli mukavaa. Tunnelma oli sydämellisen lämmin. Tulomatkalla pidimme lukua, montako nikkiä/palstalaista huomasimme (siis enimmäkseen minä huomasin...) Saimme muistaakseni 24, mutta jo kotona muistin muutaman lisää ja palstaa lukiessani huomasin, että on ollut muitakin. Olisi ollut paikallaan mukava pieni kohtaamishetki ennen tansseja. Oletan aina, että ainakin ne, jotka minne menossa? laittavat nikkinsä, ovat halukkaita kenties tapaamaan toisia. Eihän se meitä sido eikä velvoita mihinkään, mutta mistäpäs tiedän ihmismieliä, mitä ajatuksia tapaamismahdollisuus herättää. Ainakin tähän asti missä olen ollut mukana, ovat olleet mukavia.

Ehkäpä vielä tavallisiin Kisarannan tansseihin tänä keväänä/kesänä, kun mieleisiä, hyvää tanssimusiikkia soittavia orkestereita on tulossa tälläkin kuulla ja heinä-elokuulla, jolloin vasta pääsen lomalle.