Mäntymäen avajaiset 12.5.2006

Mäntymäen lavalle suositeltiin useammalta taholta eväiden ottamista mukaan... kaipa, etten tarvitsisi valittaa seinäruusuilustani.

Tietysti otinkin, ainoat mitä onnistuin saamaan mukaani. Menomatkalle yksi ja paluumatkalle toinen – mehupullo.

Perillä olikin aluksi vähän väkeä ja enemmistö näytti todella paritutuneen. Pikkuhiljaa väkeä tuli lisää, mutta missään vaiheessa ei ollut tungosta ja tanssiminen oli helppoa verrattuna viikonlopun toisiin tansseihin. Meitä parittomia sekä naisia että miehiä kertyi kumminkin hyvin ja erityinen kiitos täytyy antaa myös pariskuntien muutamille herroille, jotka hakivat tanssimaan ja jotkut parit tanssivat enemmänkin erillään.

Metsäkedon orkesteriahan minä menin kuuntelemaan ja Anneli Mattila vippeineen oli – no, pakollinen sivutuote. Kyllä siinä eron huomasi ja oma tanssimaku vain vahvistui hyvän tanssiorkesterin suhteen. Useimmiten orkesteri, jossa ei ole solistia erikseen, soittaa mielestäni paremmin tanssittavaa musiikkia. Näitähän on muutamia. Tosin on muutama orkesteri, joissa solisti ei esitä "uudelta levyltään" sitä ja tätä, vähemmän tanssittavia kappaleita. Mutta katsonkin heidät jotenkin orkesterin jäseniksi.

Tanssituttuja ja pinssiläisiäkin oli aika monta, joten ihan vieraassa joukossa ei tarvinnut olla. Naistenhaun olen kyllä muutamien viime tanssien jälkeen todennut muuttuneen – sprinttilähdöiksi. Varmaan urheilutaustaa on monella:) Itse pitkänmatkan hiihtäjänä, jolla lähtönopeus ei ole tärkein vaan kestävyys, en pärjää hakutilanteissa tanssipaikalla. Ja niin taas kerran kävi - olin jo herran eteen pysähtyneenä, niin toinen hakija hypähtää väliin... Hetken siinä yllättyneenä seisoin ja taakse poistuin, kun ne muutkin haettavat sen hämmentävän ajatuskatkon aikana oli viety. Sama oli tyyli Pavin käynnilläni...

Metsäkedon orkesterin kappalevalikoima oli totutusti runsas ja rytmit kohdallaan minun jaloilleni paitsi eräs kappale tuntui ensiksi chachaalle – jalat eivät hyväksyneet, sitten nopeana rumbana meni paremmin. Olisi PNP:n valotaulu ollut tarpeen – olisin minäkin tyhmä tiennyt, miten olisi ainakin tullut yrittää tanssia... Mutta eihän sillä ole oikeastaan väliä. Orkesteri soittaa mitä tahtoo ja tanssijat tanssivat, mitä osaavat:)

Tanssipaikan hyvän ilmapiirin luo orkesterin ja tanssijoiden keskeinen arvostus. Jotkut orkesterit tuntuvat kuin soittaisivat itselleen ja tunnelma on lattea, mutta Metsäkedon orkesterin jokainen jäsen esittää kappaleet sydämellään meille kaikille tanssijoille ja sen tuntee. Hieno asia oli levyn julkaiseminen ja toivottavasti tanssiväki laajemmin oppii tuntemaan heidät.

Ilta alkoi mukavasti vaatenaulakon luona. Talon emäntä osoittautui miellyttäväksi tanssijoiden hyvinvoinnista huolehtivaksi naiseksi ja illan nuorin ja kaunein neito oli hänelle läheinen ja yllättävän virkeä iästään huolimatta. Oli mukava jutella tanssiin liittyvistä asioista. Mäntymäen lava on oikein mukava kesätanssipaikka - tilava ja hauska yksityiskohta oli miesten/naistenvuorokyltti – käsin käännettävä. Varmaan jonain perjantaina lähden matkalle uudelleen, viimeistään kesälomalla.