PNP Ruusulinnassa

Tanssimatkoilla, varsinkin pitkillä sellaisilla, silmäni lepäävät maisemissa. Yllättävää on tänä keväänä ollut pitkään jatkunut vaaleanhempeä viherrys varsinkin koivun lehdissä. Eri väriset vihreän sävyt eri puissa ja taustalla tummanvihreät kuuset vievät katseen kokonaan ja tekee mieli pysähtyä ja ottaa kuvia. Sellaisia paikkoja on ollut vähän väliä, joten matkanteosta ei tulisi mitään ja hyvä jos joutuisi loppuvalssille. Siis maisemat on tallennettava vain sielun pohjalle.

Ruusulinna ja Pekkaniskan Pojat oli paras valinta lauantai-illan tansseille ja matkamaisematkin kauniita. Parasta a-luokkaa oli myös seurani, kun meitä kolme henkeä sateisessa säässä matkasi kohti etelää. Vesi tekee hyvää kasvulle, joten antaa vain sataa.

Arvioni oli täysin oikea tanssipaikan suhteen, sillä paikalla oli tanssiväkeä ja entisestään vain paremmaksi tullut orkesteri, jolla oli kauniita, uusia kappaleita ohjelmistossaan. Kuulemme niitä sitten uudelta levyltä syksyllä.

Tanssimaan sopi koko illan hyvin ja tuttujakin oli paikalla useita. Ei kai tarvitse sanoa, mutta tanssilajit tulivatkin hyvin edustettuina. Se, etten masurkalle päässyt, oli pieni miinus illassa. Herratanssijoissa oli aika vähän näihin perinteisiin tansseihin oppineita. Polkalle onneksi pääsin ja hakija oli oikea tangotaituri, joten olisikohan tango mennyt paremmin, kun hieman tunsin heikkoutta polkan seurannassa. Ensi kertahan se meillä oli, mutta onneksi hän kesti oppuun saakka. Etelän paras kohteliaisuuttaan unohti daaminsa hetkeksi - kiitos jenkasta, jota en kyllä nyt osannut. Osaamattomuuteni ei kanssasi ole haitannut koskaan tanssia. Nauru se kuittaa joka harha-askelen...

Tangoihin kyllä kaipasin paikallisilta herroilta hieman pitempää askelta, mutta se taitaa olla vaikea asia. Onneksi Isäntä pelasti yhden tangon osalta illan, sillä tangoja tuli useita orkesterilta ja tauoilla. Eräs tuntematon herra vei myös ihanasti ja oikein mieleisillä askelilla. Yhdellä tangolla taas olin niin kovassa kyydissä, että vähintäänkin tuplanopeuteen ylsimme. Jalkani kyllä riittivät siihen, mutta ei se ihan tangolta tuntunut, mutta oli tanssi kuitenkin. Muuan palstaa lukeva herra osaltaan täytti tanssivajettani ja onneksi oli pois hakualueelta naistenhaulla, joten onnistuin saamaan hänet tanssimaan. Kiitos tutusta ja turvallisesta viennistä. Kropathan ne tekevät vasta tanssin.

Naistenhaku meni ihan pipariksi. Herrat kaikkosivat jonnekin, ainakin ne, joita olin ajatellut hakea ja oikeastaan juuri ketään ei ollut haettavana. Vaihdot tapahtuivat jossain tanssialueen ja naistenhakualueen välillä. Yritin sitten havaitsemani illan parhaan tanssijan hakemista tangolle, mutta epäonnistuin ja seuranneeseen jiveen sain tyytyä. Tangoahan ei minulle korvaa mikään.

Jos Humppiksen laskutyylin osaisin, niin ehkä menisi siihen tyyliin, että orkesteri plusplus 10, matkaseura myös kiitettävä, kahvion leipä ja kahvi hyvä, tanssitila kiitettävä, tanssijat kohtuullisia jotain poikkeusta lukuunottamatta, muutoin kiitettäviä. Loppuilta meni poikien soittoa kuunnellessa kahvikupin ääressä kahviossa tansseja katsellen. Siellä myös meni istuen oma rumbani ja hidas valssi On syömmesi jäätä, jotka molemmat ovat minulle illan kohokohtia PNP:n tansseissa. Aina ei saa kaikkea – miksi ei edes joskus....

Ruusun matkalla tapaan aina mukavia ihmisiä. Oli pitkästä aikaa mukava jutella Ami ja puoliso ja ei minua kukaan olisi sille rumballe hakenut naistenrivistä, joten ihan mukava istua kanssanne kahviossa. Ja kiitos, Ami, fuskusta, jota sähläsin kaikilla mahdollisilla askelilla, mitä tuli mieleeni. Teidän tanssianne on aina ollut mukava katsella. Tanssitte toisillenne. Samaa voi sanoa, Härkärotta&kumppani - tangotyylinne on aivan hellyttävän kaunis.

Ruusulinnassa on jotain nostalgista, sillä 6.9.2003 oli ensimmäinen pinssitapaaminen. PNP oli soittamassa ja paikalla oli Isäntä, Matti ja Walker ja kai monia muita, joita en silloin tuntenut. Elisasta näin vain vilauksen.

Kyllä tämä aika tanssi.net-maailmassa on ollut innostava, avartava ja opettava ja ihmiset, joita tänä aikana tanssipaikoilla olen tavannut tai muutoin olen yhteyksissä ollut, ovat antaneet paljon. Jos ei olisi tätä tanssi.nettiä, niin millaistahan tansseissa käyminen olisi. Tietoa löytyy sieltä niin moneen tanssiin liittyvään asiaan. Kiitokset menköön tässä Matille palstasta ja Isännälle pinssi-ideastaan.

Minun kirjoitukseni on yksipuolinen näkemys meidän tanssi-illasta, sillä Elisan raporttia taidamme nyt jäädä paitsi – joskus oikea elämä menee jopa tanssi.netin edelle.