Krouvin lavan avajaiset 19.5.2006


Perjantaina tein nopean lähdön viime kesän niin mukavien muistojen tanssipaikkaan. Kyllähän mielessäni oli, mitä tuleman pitää. Harvoin kuitenkin huomaan olevani täyden sekamelskahumun keskellä, jossa osan aikaa sujuvan tanssin elementit puuttuvat. Yhdistelmä Kari Tapio orkestereineen, Calibra-niminen orkesteri, jonka jossain olen tavannut aikaisemminkin ja sahtikrouvin avajaiset, joka oli tuonut mukaan runsaasti taloon eniten tuottavia asiakkaita, ei voinut olla paras mahdollinen tanssimiselle.

Alkuillasta oli mukavasti tilaa kuin myös puolen yön jälkeen, mutta tätä iloa rajoitti varsinkin loppuillasta tanssivien miehien puute. Sama oli jo naistanhaulla, koska naisiakin oli yllättävän paljon.

Calibra aloitti illan hitaahkolla Ilta Saimaalla-valssilla. Aluksi orkesteriin kuuluva herra, joka lauloi ensimmäisellä setillä ennen varsinaisen naissolistin esiintymistä (kuka muuten olikaan, nimi unohtui) ei ollut samassa tahdissa toisten soittajien kanssa ja omat jalatkin halusivat seota, ketä nyt kuuntelisi. Pian tasapaino tuli ja kauniista valssista selvisimme sekä lavalla että lattialla. Alkuillasta varsinkin oli mukava tanssia ja muutamille hyvin tanssiville herroille siitä kiitos, kun vielä myöhemmin ahtaudessakin etenemisreitit löytyivät.

Hänen orkesterinsa esiintyminen oli jotenkin latteaa ja Karin pojatkaan eivät juuri katsettaan nostaneet nuoteistaan ensimmäisellä setillään. Karin lavalle tulo sai myös ihailijat lavan eteen, mikä ei nyt kuitenkaan haitannut juurikaan tanssimista. Pitkään aikaan en ole nähnyt häntä ja pidän hänen kappaleistaan, joiden tanssittavuuden jätän enempi kommentoimatta. Kun olen tuntenut hänet ainoan sisarensa kautta vuosikymmenten takaa, niin arvostelun voin jättää. Joskus mukava olla hänen tansseissaan, sillä lähestyy aika, jolloin hän ei enää esiinny ja on oikeutettu ansaitulle eläkkeelle pitkän, kaikkea kansaa koskettavan esiintymishistoriansa jälkeen. Siinä hän on sinivalkoinen kuin Katri Helenakin.

Kappalevalikoimaltaan ilta oli kohtuullinen joskin Hänen orkesteriltaan kansallisia tansseja ei tarvinnut odottaa, mutta Calibralta odotin. Niin odotti jotkut muutkin ja kahteen kertaan pyydettyinäkään niitä ei esitetty. Meitä tanssijoita olisi ollut. Tarkoitus oli jäädä viimeiseen valssiin saakka ja keskustella orkesterin kanssa, mutta harkitsin kuitenkin toisin. Tuskin heidän tansseihinsa usein satun. Tanssiorkesteriksi itseään kutsuu sellaisetkin soittajat, joiden tanssilajivalikoima on suppea. Suotakoon se heille, mutta minusta kunnon tanssiorkesteri soittaa pyytämättä myös jenkat, masurkat ja polkat ja sen melkein tietää, jos lavalla on mukana hanuristi.

Viime kesältä, useiden käyntien perusteella, Krouvin lavasta on hyvä käsitys huolimatta anniskelupuolesta. Aika hyvin oli erotettu tanssitila joskin silloinkin sattui joku humalainen lavan puolelle. Mutta nyt tilanne oli toinen. Paikalla oli paljon järjestysmiehiä ja silti juomat laseissa kuljettiin tanssisalin puolella. Useita juopuneita toikkerehti mm. naistenrivin edessä ja eräskin herra ainakin neljään otteeseen haki naisia tanssimaan koko rivin matkalta ja kukaan ei tietysti lähtenyt mukaan. Mutta oli lattialla kyllä niitäkin, jotka olivat sinne asti päässeet. Eräskin pari kaatui niin, että naisen pää kolahti lattiaan. Oliko humalassa vai ei, siitä en tiedä. Ehkä muukin tilanne, mutta kaikkiaan hieman sekava ilta.

Perjantai-illan paikaksi lava on hyvä ja koska hyviä tanssiorkestereita esiintyy kesän aikana ja tuskin vastaavaa avajaisiin liittyvä muu huuma jatkuu, niin enköhän sinne suuntaa muutaman kerran kuten viime kesänäkin. Lattia oli hyvässä kunnossa ja mummokengille sopiva myös uudemmalla puolella. Niin, juomista puheenollen – ilmainen vesipiste toimi hyvin ja vettä myös kului, vaikka sahdin myyntiä oli ihan vieressä.