Kyllikinrannassa 25.6.2006

Jotain puuttui juhannuksesta. Kun PNP:n osuus mielihyvälokerossani oli täytetty jäi toinen puoli avoimeksi ja se täyttyi Kyllikinrannassa. Naisystävälläni oli menoja maanantaiaamuna ja minulla oli vain töitä, joten yksin ajelin sunnuntai-illan tansseihin. Ensimmäinen ja ainoa käyntini on sitten melkein historiaa 10-15 v sitten. Samanlaiselta näytti nytkin. Ei ole kaksisennäköinen lava päällepäin ja voisi tanssi-iltana opasteita olla vitostiellä vai kieltääkö laki. Hieman hapuilua oli risteyksissä. Kaunis peltomaisema kutsui juuri vastakkaiseen suuntaan, mihin olisi pitänyt kääntyä.

Lava oli sisältä ihan hyvä paitsi kuuma, katto matalalla, aukaisivat jotain kattoluukkuja illemmalla. Lattia oli epätasainen tai kun en kovasti nostele jalkojani, usein tuntui laudan reuna tökkäävän kenkään. Ei tosin menoa haitannut, mutta kiinnitin siihen huomioni. Lava on suorakaide, pitkulainen ja orkesteri esiintyy pitkällä sivulla. Hakualue oli muistini mukaan juuri samanlainen kuin kauan sitten. Kehitys on jäänyt paikalleen siinä. Miehet ovat enimmäkseen orkesterin vastakkaisella sivulla ja naiset vastapäätä ja siitä haetaan ristiin ja toiset tanssivat siinä. Kaipa paikalliset ovat tottuneet siihen. Saattaisi joku muukin järjestely löytyä, mutta liekö edes mietitty. Kun jokin on kelvannut ennen miksi ei nyt...

Omega aloitti illan ja mukana oli Tomin tilalla Anna-Liisa Väkeväinen. Muistan hänet Stadin tanssit ohjelmasta kesälauantai-illoilta vuosilta 1994-96 Klippanilta Helsingistä. Nauhoitin ohjelmat, kun tanssi-illaksi sattuivat. Ovat tallessa edelleen ja mukava katsella, kun nyt tansseissa olevia oli jo siellä tanssimassa. Väkeväinen oli alle 20 v neitokainen silloin ja soitti hanuria illan orkesterissa. Nyt on jo iso tyttö ja soittaa edelleen ja lisäksi laulaakin. Menee varmaan aikaa ennen kuin silmäni lakkaa etsimästä Tomia. Täytynee alkaa käydä useammin Finkkujen tanssi-illoissa, josko uusi soittaja jotain uutta ilmettä tuo lavoille.

Se, mitä puuttui juhannuksestani, oli Varjokuvan lavaesiintyminen, niin kappaleet kuin sielun lepo heitä katsellessa. Orkesterilavan vastapäätä oli hetkittäin sopiva paikka miksauspöydän lähellä kuunnella ja katsella heitä. Mikähän ihmeen värähtelytaajuus heidän soitostaan tulee, mikä saa minut kuin toiseen maailmaan. Kun siihen päälle rumpali laulaa, on mielihyvä prosentti sata ja plus. Onhan heidän hitaat valssinsa ym oikeatahtisia ja rokeissa ja muissa nopeissa kappaleissa soittajat ovat juurillaan. Tangot ovat juuri oikeita tangoja. Jokin heidän musiikissaan on jäänyt asumaan minuun.

Niin, tanssiväestä. Se oli hyvää. Tanssijoita kaikki tyynni. Enpä nähnyt kävelijöitä enkä humalaisia. Myytinköhän siellä tarjoilupuolella muutakin kuin kahvia – en tiedä. Ilmainen vesipiste oli hyvin esillä ja vettä riitti. Arvasin, ettei tuttuja juuri ole, mutta aina muutamia ja tanssia sain kohtuudella, sillä naisia oli aluksi paljon, mutta jossain vaiheessa huomasin, että vastapuolella oli miehiä lähelle samaa määrää. Osa miehistä kyllä vaikutti vain seisoksivan eli jos olisivat hakeneet, ei naisia olisi jäänyt paljon katselemaan.

Polkalle pääsin, mistä kiitos harvoin tapaamalleni tutulle herralle. Samaa herraa hain sitten chachaalle ja melkein hyvin meni. Hän oli taitava ja vietävä melkein sopeutui vientiin. Fuskuja sain myös tanssia tutun herran kanssa. Jenkalle naistenhaulla tein arviohaun ja yllättäen huomasin, että olimme tanssineet jenkkaa jossain aiemminkin – mukavilla askelilla ja kuvioilla. Kaksi nuorta herraa, tanssittu aiemminkin muualla, hakivat ennakkoluulottomasti. Naistenhaulla oli sitten mukava hakea heitä. Humppaa ja buggia toisen kanssa ja erityisesti tangot olivat toisen kanssa mieleiset. Itseasiassa joku vuosi sitten tangomarkkinoilla hänet kohtasin. Muutama muu ulkonäöltä tuttu herra haki, joten jalatkaan eivät ehtineet väsyä seisomisesta.

Tunnelma oli paikalla hyvä ja ihan ventovieraiden naistenkin kanssa tuli juteltua. Jos asuisin lähempänä, olisi paikka varteenotettava sunnuntaitanssipaikkani.

Tulomatka sujuikin noin puoli tuntia nopeammin kuin mennessäni. Tyhjä tie ja taas oli helppoa ajaa toisen perässä, joka sopi vauhdista hiljaisten poliisimiesten kanssa. Jarrutin, kun hänkin jarrutti. Loppumatkan sitten ajelin ihan yksin. Varkauden Portista toivoin saavani kahvit, mutta olikin suljettuna klo 24-6. Pitkiin aikoihin näin hirven, joka kaukana ylitti tien hirviaita-alueella. Toivon mukaan ei ollut vaaraksi kenellekään ja löysi tien metsään.

Illan viilentyessä sumuharso peitti pellot ja leijui veden yllä kuin leikkien. Välillä usvan reuna ylsi tielle asti. Taustapeilistä alkoi taivaanranta hehkua enteillen auringonnousua. Kyllä kesäyöt ovat ihania – kun ei aamulla tarvitsisi töihin mennä…