Tommolan lavalla lauantaina

Olipas avajaiset! Jalat kipeinä seisomisesta vieläkin, vaikka koneen ääressä istun hyvissä ajoissa kotiin palanneena. Vaikka tanssisin koko illan, jalkani kestävät sen, mutta seisominen tansseissa on vihonviimeistä.

Pikkujutut eivät olleet vielä kohdallaan elvytetyssä tanssipaikassa. Mutta pääasiat kumminkin. Kesän aikaan kunnostetaan vielä ympäristöä ja toivottavasti WC- ym. siistiytymistilat tulevat asianmukaisiksi. Tanssitilaa oli runsaasti ja vesivanerilla katettu ulkotila oli myös iso ja avautui järven rantaan. Orkesterilava oli vastakkaisella puolella, joten oli heilläkin tanssijoiden yli kauniit näkymät. Varsinkin nyt. Peilityyni veden pinta, muutama koivu rannalla ja ah niin kuuma, ettei sellaista vielä tänä kesänä. Lattia oli jotain puuta ja hyvässä kunnossa joskin ajoittain liukas. Oikein mukava tanssia. Oleskelu- ja ravintolatiloja oli tanssitilan ympärillä samoin kuin erillinen, iso teltta piha-alueella, jossa oli myös muiden juomien lisäksi kahvia tarjolla. Vettä ei tule alueelle (?), joten vesi oli ostettava pullossa, 1,30 euroa. Ympäristö oli todella kaunis ja kun piha-alueet saadaan kuntoon, koko alue tiloineen on yksi kauneimpia tanssipaikkoja, mitä olen nähnyt.

Nyt olivat esiintymässä Sata kitaraa ja Antti Huovila sekä toinen orkesteri, jonka nimi unohtui kuten myös kaunisäänisen naissolistin. Lauloi muuten kaksi kaunista tangoa, joista "Vie meidät rakkauteen" erityisen upealla äänellä. Sata kitaraa on hyvä orkesteri, minkä olen tiennytkin. Oikein tanssittavan hyviä kappaleita. Huovilalla on oma ohjelmistonsa. Muun muassa lauloi valssiparin, jota tanssiessa ei tuntenut tanssivansa tavallista valssia eikä englantilaista hidasta valssia, vaikka hidashan se oli. Siinä ei oikein valssin ihanuus tule esille, kun joka askelta pitää sovitella. Muutoin hänen kappaleensa olivat tuttuja vuosien mittaan.

Kaikkia muita tanssilajeja soitettiin paitsi ei masurkkaa siihen mennessä, kun läksin puoli yhdeltä. Kuten edellisenä iltana, ei lajien puutteet olleet merkitseviä, koska oli vähän taidollisesti hyviä tanssijoita paitsi pariskunnilla näytti taitoja olevan. Muutamat tutut hakivat, joten ei kokonaan seisomiseksi mennyt. Alkaa kyllä tuntua, että olenkohan juuttunut väärälle leveyspiirille, josta yritän löytää tanssin iloa siinä kovin suuresti onnistumatta. Sosiaalifoksi alkaa vallata suurimman osan tanssi-illastani ja siksi saamani uusi pinssi onkin ihan paikallaan. Jiveä, rumbaa ja chachaata onnistun yksin tanssimaan kotonani eteisen ison peilin ääressä. Puutteita on korjattava jotenkin.

Väkeä oli siis paljon ja joillekin oli nostalgista saapua lavalle, jossa aikoinaan olivat tanssineet. Miesten/naisten rivit eivät olleet merkitty, mutta naiset saivat aikaan oman alueensa. Myöskään naisille ei ollut hakuvuoroa. Ilmoitustaulua siitä ei ollut eikä sitä erikseen kuulutettu. Tällä kertaa se ei haitannut. Herrat osasivat kyllä hakea, ketä halusivat. Varmaan näitä pikkupuutteita korjataan kesän aikana.

Omalta osaltani ei mitään nostalgista eikä muutenkaan erityistä tunnelmaa syntynyt. Olisi mukava ajella kotiin täynnä tanssin riemua niin kuin viikko sitten. Mutta nyt tuntui vain tyhjältä ja turhalta. Ei edes tango ja polkka minulle sopivan tanssijan kanssa riittänyt koko illan iloa tuomaan eikä monet taaperrukset toisen ihanan herran kanssa. Koska tanssi-illassa tulee monta kappaletta ja vielä hyvin tanssittaviakin ja jos niitä ei pääse tanssimaan tai jos paikalla ei kertakaikkiaan ole osaavia herroja, niin koko tanssimisen mielekkyys katoaa.

Mutta ei käy kieltäminen, etteikö niiden tanssien ajan olisi ollut mukavaa, mitkä tanssin sopivassa viennissä ja korjata täytyy perjantaikirjoituksiani. Tanssisalien paras taapertajaherra yllätti. Omin silmin näin, miten kauniisti chachaa sujui vaimonsa kanssa. Kuulin myös, että lattarit alkavat olla hallussa ja kvikkarikin sujuu. Eihän tässä hätää olekaan. Pääsen ehkä joskus osalliseksi näissäkin lajeissa lattialla, mutta foksin voittanutta lajia ei ole hänen kanssaan. Se on oikeesti yhtä fiilistelyä.

Kesän ajan tanssipaikkakohteena Tommolan lava on nähtävyys sekä rakenteellisesti että maisemallisesti, joten ehkä toivuttuani ajelen sinne uudelleen. Iso tanssitila miellyttää ja kutsuu. Talon isännälle kerroin tanssijan pienistä toiveista uudelle tanssipaikalle ja uskon, että hän ottaa huomioon ne.