Rosso ja Tarja Lunnas

Tuntui pitkästä aikaa kesältä näiden vaihtelevan kylmien kevätpäivien jälkeen, kun ajelin rauhallisesti – jonossa - kohti Kallioniemen tanssilavaa. Yli kaksi vuotta sitten tällä samalla tiellä illan pimeydessä tanssimatka päättyi poliisiautoon. Tie on kyllä edelleen samanlainen, kapea ja mutkainen ja nyt on osalle matkaa saatu hiljaiset poliisimiehet, joista mikään ei ollut hereillä tänä iltana. Eli en joutunut alkuvalssille tukkirekan, perävaunullisten ajoneuvojen ym maisemien katselijoiden myötä vaikutuksella. Maisemat ovat kyllä minunkin mielestäni kauniit ja metsää riittää ja vesiäkin. Ajoin Tommolan lavan ohitsekin, ei näy tielle asti. Kalenterista löytyvät tiedot 17.6.2006 alkavilla avajaisilla Antti Huovilan tahtiin. Ehkä paikkaa korvaa Tykkimäen lopettamisen. Ainakin on kauniilla paikalla.

Tämän illan orkesterina oli Rosso ja solistina Tarja Lunnas, joka näytti kukoistavalta ja tyttömäiseltä ja erityisesti hänen vanhemmat kappaleensa tuntuivat mukavilta tanssia. Hän lauloi kai parikin kappaletta vanhalta levyltään Kuunsiltaa, jota silloin tällöin niiden rytmien takia kuuntelen ajomatkoilla. Levy on vieläkin mielestäni hänen paras ja tanssittavin kappalekoosteensa ja ihaillen kuuntelen levyllä hänen huolellista sanojen ääntämistään loppukonsonantteineen.

Rosson soittajia voi vain edelleen kiittää. Soittotaito ei heikkene vuosien mittaan eikä poikien näkökään – komeita ovat ja huomasin uuden hiuslookinkin lavalla. Otsalle kammatut hiukset luovat poikamaisen näön. Mitenhän omat luonnonkiharani saisin eteenpäin...

Olin taas saanut ylleni seinäruusuhameeni ja oli varmaa, ettei yksikään uusi herra hae. Kynnysjuttu herroille, kuin punainen varoitusvalo, vaikka kuinka hymyilisi. Tuttujahan paikalla oli, kun Kaakonkulmasta on kyse. Ei siinä mitään, mutta uudet hakijatkin sopisivat joukkoon. En tainnut itsekään ehtiä hakemaan uusia, jos oli heikkoja hakuni tuttujenkin suhteen hitauteni takia.

Siinä välillä istuessani penkissä, huomasin paljon kirjoitetun tanssitaitomittari-vaatteen - ne lannehuivit/verkot - lipuvan ohi. Samalla huomasin erään tutun, penkissä istuvan, erityisen taitavan daamin katseen siirtyvän minuun ja nauruksi meni. Ajattelimme ihan samaa. Kyllä rakas palstamme luo omaperäisiä mittareita tanssitaidosta;) Pro mikä pro:) Itselläni on kaksi vuotta sitten Tallinnasta ostettu kaunis, käytämätön huivi. Ei vain sovi minun lanteilleni - päähän tai hartioille ehkä sitten kiikkustuolissa...

Naistentunnilla taukomusiikkina tullut tango hieman harmitti, kun huomasin, etten ehtinyt ketään hakemaan. Kun sain tanssia polkat, masurkat (kiitos seudun tuttu mies, jonka kanssa myös tango ja chachaa sujuivat mukavasti), kahdet hitaat valssit ja monet ihanat fiilistelykappaleet, niin ilta oli onnistunut. Kuumahan alkuillasta tuli, kun aurinko paistoi suoraan selkään naistenrivin penkin takaa, jossa olivat ikkunat.

Illan iloisin asia oli, kun rintaani kiinnitettiin uusi pinssi. Olinkin odottanut sitä runsaat kaksi viikkoa. "Sinut on hyväksytty kantamaan sosiaalifoksaaja-pinssiä...", minulle kerrottiin. Nyt siis olen saanut tanssiansioistani tunnustuksen. Siitä on kyllä kiittäminen kaikkia herroja, jotka uutterasti ovat minua opettaneet kautta tanssihistoriani foksin saloihin. Enkä itsekään ole syrjinyt lajia, koska joka tanssi-ilta eniten tanssin sitä joko herrojen tahdosta tai omasta halustani. Mikäpä voittaisi oikean, reippaan, pitkillä askelilla tanssitun foksin ja vielä sylitanssina. Kolme lempitanssijaani osaavat sen erityisen hyvin ja yhdeltä heistä pinssini sain.

Kuun siltaa katsellen kotiin ajellessa mietin kovasti, minne lauantai-iltana suunnistaisin. Melkein arpoa pitäisi, mutta kun ajattelin, kenen musiikista pidän todella eniten, niin sinne vaaka kääntyy ja matkakin on kohtuullinen. Olisin voinut ajatella niinkin, että missä eniten olisi tuttuja tanssittajia, niin sinne menisin ja se olisi eri paikka (polkka/tangotuttuni menevät sinne).

Joskus voin tehdä näinkin. Samalla voin jutella talon isännän kanssa Tommolan lavasta – mitä sinne oikeasti kuuluu.

Tässä vielä lopuksi kevään tanssinet-ylioppilaalle, rakkaalle Pennulle, paljon onnea!