Kukonhiekassa olin ollut viikko sitten ja nyt jälleen. Sopi hyvin paluumatkani varrelle. Paikka on kaunis, lattia on hyvä tanssia, henkilökunta miellyttävää. On tarjolla syömistä ja juomista. Ja ennen kaikkea, hyviä tanssittajia.

Tulipunaruusut ja Fortuna solistinsa kanssa ovat takuuvarmat esiintyjät ja musiikki sen mukaista. Kaikkia lajeja tuli. Monia kaksin parein kuten polkat, jenkat, hitaat valssit, chachaat ja taas en muista miten masurkan kävi. Varmaan se esitettiin. Niin, esitettiinkin. Tuttu oli viejä siinäkin. Mutta kun illan aikana tuli monta tangoparia, tavallista valssia joku, niin humppaa kuin foksia ja tyylit vapaat, myös sambapari, niin ei voi valittaa. Ja herrat osaavat lajit.

Arja Korisevan esiintyminen on aina ollut lämmintä ja hän yksi harvoista tangokuningattarista, jotka ovat kyenneet säilyttämään asemansa. Tyttömäinen olemus iän ja raskauden takia saa katsojan ja tanssijan entistä enemmän heltymään.

Itselläni oli muutama tuttu ja muutama uusi tuttavuus tuli, mikä on mukavaa. Ei supistu ilta liikaa ja kaikilla on hauskaa. Polkat olivat taas hyvätempoiset ja tuntemattoman naisen kauniit sanat naisrivistössä polkan jälkeen olivat myös mukavat. Polkkamme nuoren tanssituttuni kanssa oli ollut kaunista katsottavaa. Hän vie kyllä aivan ihanasti ja olen kiitollinen hänelle, että jaksaa tanssia erityisen hyvällä taidolla kanssani monia muitakin lajeja.

Sumuvaippojen peittämien tienvierus vesien ja alavien peltojen jälkeen saavuin uupuneena kotiin klo 4.30. Auringon nousuun ei enää ollut paljon aikaa, taivas hehkui punassaan.