Auringonnousuun

 

Kyläreissulta lasten luota Kukonhiekan kautta kotiin oli lauantai-illan matka. Aikaisempi käynti oli toukokuun puolivälissä, kai oli avajaiset ja järvi jäässä. Nyt oli viikonlopuksi lämmennyt sää, jota tuulenhenki viilensi. Kyllä silmä lepää luonnonkauneudessa. Tienvarsien kukkaloisto on kauneimmillaan. "Männikkömetsät ja rantojen raidat, laaksojen liepeillä koivikkohaat..." ja metsänreunaan kipuavat keltaiset rypsipellot. Nyt näin tänä kesänä niitä ensi kertaa. Voisi pysäyttää auton ja jäädä vain katsomaan tasaista väriä.

Paikalla olivat Markku Aro&Diesel ja Anneli Mattila ja V.I.P. Diesel aloitti illan ja olipa hyvää tanssimusiikkia ja ilta vain parani, kun Aro nousi lavalle. En olisi uskonut, että on niin antaumuksellinen laulaja. Vanhoja kappaleita ja kai uudempiakin, mutta paljon sellaista, mitä en enää aikoihin ole kuullut. Orkesteri soitti ensimmäisellä setillään chachaan ja sitä lajia ei muuta tullut, mutta kaikkea muuta senkin edestä – sekä orkesterilta että solistilta, joka lauloi myös jenkan.

Orkesterikin soitti aiemmin jo yhden jenkan eli kun Anneli Mattila astui lavalle tiesin, ettei polkalle ole enää tilaa. Jos Tarja Lunnas laulaakin polkan, sitä ei tarvitse Annelilta odottaa, jos ei muutakaan laajempaa lajituotosta, mutta tangot hän lauloi kauniisti eikä enää niin kovasti naurattanutkaan kesken kappaleiden kuten jossain muualla. Pikkusiskon kanssa taas duettona ja välillä pikkusisko yksinkin, esittivät eikä siinä näkemättä erota kumpi laulaa.

Molemmat orkesterit olivat hyviä ja kelpaavat hyvin yksin esiintymään, sillä musiikki oli musiikkia, joka kutsui tanssimaan.

Aluksi klo 20 oli aivan muutamia ihmisiä paikalla ja olipa mukava tanssia lähes tyhjällä lattialla ja varsinkin se chachaa ensimmäisen tunnin aikana, kun tunsin viejän. Väki lisääntyi ja Annelin aloittaessa alkoivat ruuhkatunnit. Tanssitaito ei ollut osalla herroista eikä daameistakaan tärkein juttu, joten suunnatkaan eivät olleet selville ja pientä törmäilyä siitä seurasi. Herrat osasivat kyllä viedä hyvin ja pujotella, joten ilta oli mukava. Alkuiltaa vaivannut mieleni haparointi kaikkosi ja illasta löytyi hyviä puolia. Ja varsinkin oman minäni herääminen sai minut toimimaan. Ajatuksella – sitä saa mitä tilaa, kävelin järjestysmiehen luokse ja pyysin, että välittää herra Arolle lepotauolla toiveeni, että orkesteri soittaisi polkan ja solisti vaikka huilaisi sen ajan. Järjestysmies sanoi, että vie itse toiveesi perille, hän voi käydä kysymässä luvan "tapaamiselle". Niinpä Aro hyvin ystävällisesti sanoi, että seuraava setti aloitetaan polkalla. Kiitin häntä myös hänen aiemmalla setillään esittämistään kahdesta hyvärytmisestä rumbakappaleesta.

Polkat tulivat ja olivat juuri minun jaloilleni käyvät, kuten myös tutun tanssittajani, jonka kanssa ne hienot rumbatkin sain tanssia. Erään toisen tutun kanssa tangojen välillä juteltiin juuri näistä soitetuista polkista. Hänen mielestään olivat hieman liian hitaat. Mielenkiintoista nämä meidän tanssijoiden tuntemukset. Jalathan ne sen kertovat, mikä kenellekin sopii. Mistähän tietäisin, mikä se tahtien lukumäärä minuutissa on, josta itse pidän. Aika usein on sattunut juuri sopivan tahtisia.

Tanssiväessä oli tuttuja, mutta suurin osa täysin tuntemattomia. Ensimmäiselle kappaleelleni hakikin herra Mansesta, jonka buggikurssi aikoinaan oli ensimmäiseni. Mukana oli myös silloin kurssilla ollut hänen poikansa, jonka pää silloin ulottui olkapäähäni ja nyt komea 20 v nuori mies, lääkikseen menossa. Tanssi aivan upeasti ja onneksi oli paikalla muutamia nuoria, sopivia daameja hänelle. Ei tanssitaito ole pahaksi tulevalle tohtorillekaan :)

Kahdet jenkat sujuivat, toinen tanssitutun kanssa Lapinjenkkana ja pari hänen omilla mukavilla kuvioilla ja toinen oli naistenhaulla. Vierasta hain ja hyvin meni. Jokin vaisto kai toimii hakutilanteissakin, sillä herran vienti oli hyvä muissakin tanssilajeissa myöhemmin illalla.

Tangosta kiitos talvikautena tansseissa usein tavatun pariskunnan herralle. Kyllä hyvä vienti tuntuu hyvälle. Suurimmat kiitokset nuorelle tanssitutulleni niin polkista, jenkoista, rumbasta, chachaasta kuin fuskusta ja bugista. Jive taisi jäädä väliin vai olikokaan oikeaa jiveä... Muut tanssit voikin sitten tanssia vaikka foksaten, sillä takinliepeessäni oli ihana sosiaalifoksaajapinssini, jonka jätin kuitenkin säilöön takin kanssa narikkaan. Ai, niin, kiitos eräälle järjestysmiehelle. Tanssittu ennenkin siellä käydessäni.

Viimeiseen valssiin asti meni, vaikka lähtöajatus oli jo välillä mielessä, että ennättäisi ennen auringonnousua kotiin. Mutta niin vain kävi, että viimeisen kilometrin matkalla aurinko paistoi taivaanrannalta kohti suoraan niin punaisena hehkuna että sokaisi. Siinä vielä aamuyöpalaa syödessäni oli jo noussut korkeammalle – olisi ollut oikea aika lähteä maton pesuun, mutta uni voitti.