Vielä kerran matka kauas pohjoiseen ja orkesteri siihen oli syynä. Joskus ennen, tanssia ymmärtämättömät tuttuni olivat sitä mieltä, että on vain yksi syy, jos matkustaa kauas tanssipaikalle. Se oli heidän mielestään MIES. No, voihan se joskus olla niinkin tai jopa useampi mies.

Tällä kertaa syy oli Martti Metsäkedon orkesteri. Antti Huovila ja Sata kitaraa olivat illan toiset esiintyjät. Heitä näenkin useammin ja orkesteri on ihan hyvä. Huovilan kappaleissa saisi tapahtua jotain muutosta. Hänellä on hyvä ääni ja tangot sopivat hänelle hyvin. Varmasti jokin uusi suunta musiikillisesti olisi tervetullut meille kaikille.

Kyllä MM:n orkesterin esitykset ovat omaa luokkaansa koko valtakunnassa. Sellaista antaumuksellista esiintymistä ja laulamista saa etsiä ja samanlaista musiikkivalikoimaa ei löydy toisilta tanssiorkestereilta. Ikävä kyllä, heidän tanssi-iltoihinsa on vaikea päästä, sillä yleensä ovat kaukana ja sellaisina iltoina, ettei ole mahdollisuutta. Nyt oli ja nautin heidän musiikistaan. Kun jotain vielä sain tanssiakin, niin ilta oli onnistunut. Varjokuvan musiikki on erilaisuudessaan silti minulle parasta. Ne orkesterit, joista eniten pidän, ovat kaikki erilaisia ja ehkä siksi omassa luokassaan valiojoukkoa.

 
Tanssiväkeä oli ympäri Suomen ja ehkä ruuhkaisuus aiheutui juuri vierailevista tanssijoista. Vihreät niityt-tanssitapahtuma oli viikonloppuna ja sieltä tuli osa vielä tanssimaan. Ja olihan Pohjanmaalta, vielä kauempaa kuin minäkin, muutama tanssituttu.

Tanssit alkoivat klo 20 ja päättyivät klo 00.30. Alku oli vähäväkistä, mutta ensimmäisen tunnin aikana alkoi täyttyä ja jossain klo 22-23 oli tungos. Hakualue on mahdottomin, mitä olen nähnyt. Salin pitkillä sivuilla ovat hakijat ja haettavat ja yli lattian haetaan ja osa jo tanssii siinä. Aika puikkelehtimista, mutta kaipa hyväksi havaittu, koska sellainen ollut iät ja ajat. Illan aikana huomasin, että mies/naisvahvuudet vaikuttivat samalta. Harvoin olen nähnyt niin tyylikästä, monikerroksista miesrivistöä ja kun katsoin naisia, niin ei suurta eroa voinut olla määrissä. Ripeimmät hakijat vaihtoivat lennossa ja oli siellä nyt selkeä nuorten/parempien tanssijoiden alue. Hakujen jälkeen jäi aika paljon miehiä seisomaan. Ehkä olivat arempia tai halusivat vain katsella. Sama oli naistenhakujen jälkeen. Samat miehet taisivat edelleen seisoa seinustalla.

Alkuillasta sain tanssia hyvin, mutta kun naisia tuli vain lisää, niin tanssimaan pääsin silloin tällöin. Paljon oli hyviä tanssijoita ja keskenään he tanssivat ja vaihtoivat pareja. Yleisesti ottaen tanssitaitotaso näytti hyvälle. Tyyleissä riitti katsottavaa ja sekin on tanssi-illan yksi "ohjelmanumero".

Tuttuja oli muutamia ja heidän lisäkseen kolme vierasta herraa haki tanssimaan ja yhdelle heistä olen tosi kiitollinen. Iso ja raamikas mies kumarsi masurkalle, kun jalkani olivat liikkuneet  "sillä mallilla". Mitähän olin tehnyt. Masurkan lopussa kiitin ja sanoin, että osaan polkankin. Ja hän haki. Kansantanssitaustainen mies, sen arvasin ja sain vastauksenkin. En ole niin ison miehen kanssa ennen polkkaa tanssinut, mutta kevyesti vei matalalla askelella. Niin, ja ne polkat olivat sopivatahtiset minulle, hitaammat kuin edellisen illan Markus Sextetin. Edellisen illan Ilveskasinon tanssishowmestari Karjalan mailta oli taas piristys. Ei mitään järkeä koko tanssissa ja askelet rikkoivat kaikkia sääntöjä ja hauskaa oli taas. Mansestakin oli herra tanssimatkailun huumassa ja Oulun suunnan porukoissa lavalle saapuneet. Oli mukava tavata heitä kaikkia ja esittelytkin uusien nikkien kanssa sujuivat hyvin. Yksi jive vai buugi tai jotain edellisen illan tangomiehen kanssa oli hengästyttävä ja onneksi jalkani pysyivät mukana, sillä vienti ja käsiotteet olivat varmat vauhdista huolimatta. Ja sanoinkin sen hänelle, että tätä tanssii moni mies, mutta tangontanssijat ovat erikseen. Hän on sellainen. Niin, alkuillan tango Kaakonkulman tutun nuoren herran kanssa oli myös tangoa, kun oli vielä tilaa.

Naistentunti menikin melkein katsellen. Hakualue oli kuin trombi olisi siihen iskenyt. Ei siihen tehnyt mieli. Minulta häviää tanssintunnelma tällaisessa ihmispaljoudessa. Edellisellä kerralla pari viikkoa sitten oli vielä kohtuullisesti tanssijoita. Mutta kokemuksen kirjaan näistä matkoista saa oman lukunsa. Mukava nähdä, miten muu maailma tanssii. Ja parasta kai on, että muistaa palata todellisuuteen ja "omien" lavojen lattioille.

Nyt sitten tapahtui se mitä olen odottaen pelännyt yöllä ajaessani. Kuun puolikas hehkui taas koko matkan vasemmalla puolen tietä. Moottorin hurina oli nukuttava. Mietin, että taivaalla on puolikas kuu ja  toisinaan ihmisilläkin "sydäntä vain puolikas". Joskus tuntuu, että tanssijoiltakin puuttuu se toinen puoli tai se on vaiennettu. 

Tasan 130 km olin ajanut. Olin puolimatkassa, kun jo hieman hämäryyden vähentyessä ne kevyin askelin hypähtivät tien yli -äitihirvi isohkon vasan kanssa. Vauhtini ei ollut tavanomaista menevää, mutta huomiokykyni oli heikko. En edes ennättänyt säikähtää, vaikka jarrutin. Eikä matka jatkunut pitkään, kun jo vahdin kaikkea liikkuvaa ja kissaa suurempi eläin ampaisi tien yli. 

Saimaan yllä kuu oli vielä valveilla, kun jo vastakkaisella puolella taivaanrantaa värjäsi horisontin takaa auringonkajo. Yö mennyt ja aamu koittaa.