Olipas musiikillisesti aivan upea ilta. Tanssiinpääsyn puolesta odotetunlainen eli Kaakonkulman tanssit on minun jätettävä rauhaan. En kuulu valikoitujen haettavien joukkoon, minkä olen riittävän useasti todennut. Toinen orkesteri oli syy, miksi olin paikalla.

Aivan ihana oli tavata PNP koko komeudessaan kesäkauden vaatetuksessaan ja musiikki on sitä mitä minun jalkani ja korvani kaipaavat.

Nalle Lehtonen ja Tulinen trumpetti ynnä Rainer Frimanin lauluosuudet olivat myös erityisen hyvät. Siitä on aikaa, kun Tulista trumpettia olen kuunnellut ja Rainer Friman taitaa olla ennen tätä iltaa vain kuulohavainto. Hänen nopeat foksinsa olivat ennen sitä oikeaa foksia...virta vie, virta tuo, on laineet täynnä elämää... se oli sitä mitä ennen kuuntelin levyiltä ja tunnelma oli nyt samanlainen. Kauniita tangoja hän esitti myös kahdella settiosuudellaan. Nallen trumpettiesitykset olivat kyllä harvinaista tanssilavatarjontaa. Ei voi kun kiittää, että tällaistakin musiikkia kuulee tanssipaikalla.

Jo mennessäni ulkona sain tuntea Pekkaniskan Poikien lämpimät sylit ja siinä sivussa tervehdittyä myös herra Frimania ja pari sanaa vaihdettua hänenkin kanssaan.. Ymmärsinkö oikein, vai kuulinko väärin, että Tulinen trumpetti on hänen orkesterinsa - vuosien esiintymistauon jälkeen. Enkä edes muistanut siinä, etteivät tangot olleetkaan hänen bravuurijuttunsa, vaan ne hyvät foksit. Tangon tanssimisesta olikin puhetta ja illan mittaan se toteutuikin ja vielä tangoa edeltävät sambatkin tanssin hänen kanssaan. Tyylikäs herrasmies hän oli ja vienti oli oikearytmistä, selkeää, hyvällä otteella, niin sambassa kuin tangossa.

Ilta alkoi tanssin osalta hyvin, sillä sain tanssia kaikki kappaleet ensimmäisellä setillä paitsi viimeisenä tulleen chachaan. Väkeä oli vähän ja olen pannut merkille, että minuakin tanssitetaan joissain paikoissa juuri alkuillasta. Toisen tunnin haut olivat satunnaisia ja osittain heikosti vietyjä ja jopa jenkalle haki pullea herra, joka ei ehkä kuunnellut, mikä kappale on tulossa. Tanssista ei tahtonut tulla mitään, sillä jenkan pyörähdykseen on lähdettävä ajoissa, jos aikoo ne kaksi kertaa pyörähtää tai suunta on pian taaksepäin. Se meni sitten niin, että minä kyllä pyöräytin häntä ja käsivarteni oli hellä niiden kahden kappaleen jälkeen. Herra kiitti - mukavasta tanssista,  hyvä ettei mukavasta viennistä. Ei varmaan edes tajunnut tilannetta. Niin menivät monet hyvät kappaleet kuunnellessa, polkista alkaen.

Väkeä oli alun vähyydestä huolimatta kertynyt ja naisia oli tavalliseen lavatapaan ilmaantunut paljon. Kolmas tunti oli naistenhaku ja se meni aluksi seisoessa ja musiikkia kuunnellessa. Onneksi jotain hyvää oli ja sitä hyväähän olin tullut kuulemaan. Hyvää ja rakasta PNP:tä. Tomeroiduin kuitenkin ja hain ihan vierasta herraa, hoikkaa ja siistinnäköistä. Tanssimassa en häntä ollut nähnyt ja kun poikien ilmoitustaulussa luki - iskelmämusiikkia, arvelin olevan sopivan kappaleen hakea häntä. Herra, siis nuori ja hoikka mies, kertoi heti, ettei ole paljon tanssinut eikä oikein osaakaan. Ja vaihtoaskel tai jokin muu askel siinä sitten löytyi, ja hyvin mentiin kappaleet loppuun. Tanssiote oli mukava, välillä hänen oikea käsi oli melkein minun ympäri ja ei tuntunutkaan ahdistavalta, kun ei puristanut. Omilla jaloillaan hän tanssi ja ryhtiä oli. Sylissä oli ihan hyvä olla. Keskusteltiin tanssimisesta ja vaikutti halukkaalta oppimaan. Jopa kysyi haluaisinko opettaa. Neuvoin tanssiseurojen kursseja. Jälkeenpäin mietin, miksi en olisi oikeastaan voinut opettaakin jotain. Hän olisi ollut otollinen kohde ja perusjutut olisin ainakin osannut neuvoa ja onhan minulla joitakin opetusnauhojakin. Kauniisti hän kiitti, että hain häntä ja hakipa myöhemmin minua hitaalle valssille. Voi, ei, ajattelin, mutta niin mentiin, jalat tekivät kyllä ihan omia askelia ja toisen kappaleen aikana sanoin, että hidas valssi on vähän vaikea. Siihen hän, että onko valsseja erilaisia. Toinen valssi oli tempoltaan sellainen, että jotenkin se meni tavallisen valssin askelilla ja yhteistyö sujui paremmin.

Sitten lennossa, naistenhaun jo normaaliksi tulleella tyylillä, sain kaksi herraa kiinni peräkkäin. Ensin chachaalle ja perään rockille, jota tanssin kaikilla sotkuaskelillani, kai eniten jivenä. Ne olivat hauskat kappaleet. Kun koko tanssi-ilta on vain 4,5 tuntia ja naistenhakua siitä tunti, tanssitut kappaleet olivat määrällisesti kohtuulliset. Ehkä tunnelmaani latisti hyvien tanssijoiden vähäisyys eikä erityisen hyviä ollutkaan paikalla. Kun tanssilajeja on paljon ja niitä esitetään myös, haluaisin tanssia niiden mukaisesti. Tangot tangoina eikä foksina ja niin edelleen.

Viimeisen tunnin aikana juttelin PNP:n kanssa ja kuuntelin sitten vähän aikaa heidän viimeistä settiään ja Matti-Sakarin ääni oli taas erityisen lempeä ja kaihoisa, kun hän lauloi Muistojeni Julian. Paikalla ei ollut yhtään minulle sopivaa rumban tanssijaa, joten herkistyin aistimaan laulajan ääntä. Olinkin jo takki päällä tekemässä lähtöä, mutta tiesin kappaleen tulevan, joten odotin sen. Sen jälkeen lähdin kävelemään poispäin ja takana kuului toinen kaunis rumba....