Sitä ennen oli toinenkin unohtumaton ilta, erilailla. Torstai-iltana töiden jälkeen kaupungin laidalla kauppakeskusten luona, neljän tien risteyksessä, kolmion takaa ajoin kolarin ja aiheutin aineellisia kuluja toiselle ja itselleni. Vauhti oli olematon, mutta ruttujahan siitä tulee, onneksi ei ihmisille. Ensimmäinen oli kolarini, vuosikymmenien ajamisen jälkeen, mutta ei se nyt auttanut, vaikka tilastoilla kuinka lohduteltiin.

Niin jäi sitten Krouvin lavan tanssit ja tangokuningas näkemättä perjantai-iltana, tällä erää. Miten voi tuntua tyhjältä ilman autoa. Mutta pelastava enkeli oli tulossa jo aikaisemmin sovittuna, joten Krissen ja Pepen häätanssit eivät jääneet näkemättä ja kokematta. Elisa tosin oli ajanut jo pitkän matkan Tampereen takaa melkein yötä päivää olleelta viikon kestäneeltä kurssiltaan. Sata kilometriä luotani Savion lavalle oli ehkä jo liikaa, sillä olin luvannut, että hän saa istua kyydissäni. Perille pääsimme hyvissä ajoin, sillä sitkeys on yksi Elisan voimavaroista.

Tuttu vaatteiden vaihto autossa sujuu meiltä lennossa ja pian olimme onnittelemassa hääparia. Krissen vaaleabeessi puku oli kesäisen tyylikäs ja miten upeat kengät hänellä oli jalassaan. Ja Pepe, tumma ja komea prinssi. Krissen valitsema slovarityylinen valssi toi mieleeni viime joulukuisen Slovarin ja CB:n häätanssin Satulinnassa. Miten kauniisti nyt kaksi hyvin tanssivaa, toisiaan rakastavaa ihmistä sen tanssikin. Pepen jo kauan sitten valitsema oli hidas valssi Moon River Noiserin soittamana.

Siitä tanssi-ilta alkoi ja jatkui yli puolen yön. Aluksi oli tilaa tanssia ja vaikka häävieraissa oli useita pariskuntia/tanssipareja, niin meitä yksin tulleita naisiakin tanssitettiin. Olihan paikalla ihan normaalit tanssit. Lavalla on vuorotuntihaku, joten kaikki saivat tanssia ainakin jotakin, jos halusivat. Kari Piirosen esiintyminen on vakuuttavaa ja antaumuksellista. Onhan hän tangokuningas vuodelta 1988 ja vuodet vain ovat lisänneet hänen charmiaan. Musiikki oli monipuolista ja lajivalikoima oli runsas.

Meitä tanssinet-väkeä ei ollut paljon, vaikka arvelin, että moni tulee, vaikkei ilmoittanut palstalla.
Marlen ja Eväs edustivat eteläistä Suomea ja samasta suunnasta pitkän matkan ajoivat myös JTH ja emäntänsä. Läheltä olivat tulleet paikalle Pekka ja vaimonsa. Pohjoisen kultakutri humautti paikalle moottoripyörällään. Viragolle matkat eivät ole ongelmia, sillä hän jatkoi matkaa yöllä Tampereelle ja oli kai sitten tuomassa tyttömäisen kauniissa hameessaan Lapin taikaa Haikan sunnuntai-iltaan.
Sepeteeus oli tuttuna paikalla ja piti hyvää huolta paikalla olleista tanssidaameista.

Sulhanen jaksoi ilahduttaa meitä naisia ja kyllä häntä vietiin naisten hakuvuoroillakin. Monta kertaa huomasin hänen tanssivan silti morsiamensa kanssa ja puolestaan paikalla olleet herrat pitivät huolen morsiamesta, kun sulhasta vietiin parketille.

Muutama päivä yli vuosi on siitä, kun tapasin Krissen ja Pepen ensi kerran. Ensimmäinen tanssilaji oli tango, mitä hänen kanssaan silloin tanssin. Se oli unelmien tango lähes tyhjällä Revontulen lattialla. Joskus askeleet ja tanssi käyvät yksiin. Sellaisen kokemuksen jälkeen odottaa tangon soidessa, että joku osaisi viedä samalla tavalla. Jokainen tanssihetki on ainutlaatuinen ja jokainen viejä ja vienti erilainen. Tangon tunnelman löytäminen ei onnistu etsimällä. Se annetaan. Siitä on vain oltava kiitollinen, kun se kohdalle tulee - varoittamatta.

Oli ilo katsella Elisan reipasta hakemista naistenhakuvuoroilla ja kyllä häntä haettiin heti alusta lähtien. Hän kyllä yritti saada minut luopumaan periaatteistani, mutta ei minua ihan kauheasti haitannut, vaikka istuin paljon. Hitaus on tullut pysyäkseen minussa ja kun siinä rinnalla on harkinta, ketä hakee, niin paras on istua ja katsella. Oli siellä tavallisessa tanssiväessä muutama tuttu, jotka tanssittivat. Sepeteeuksen kanssa humpat ovat vauhdikkaat. Kun jumituin penkkiin, en edes kuullut, että rumba alkoi soida. Sepeteeus haki ja ihmettelin, miksi näin hengettömälle hakee minua. Ei huvita kävellä. Sitten vasta "kuulin", että lempilaji on soimassa. Kiitos vaan hänelle. Evään, siis isolla eellä, kanssa on aina ollut mukava tanssia. Kiitos on myös taas annettava JTH:lle. Kyllä me taapersimme sydämemme pohjasta. Ne erikoislajit ovat varattuina emännälle ja kyllä oli kaunista katsottavaa heidän tanssinsa. Samoin oli mukava katsoa Pekan ja vaimonsa tanssia. Molemmat ovat pitkiä ja heidän tanssitaitonsa on laaja. Tangoja harjoittelimme Pekan kanssa ja aloin jopa oppia. Pitäisiköhän joku palstalainen häitä, että päästäisiin jatkamaan ..... 

Emme jaksaneet ihan loppuun saakka olla ja hääpari oli poistunut jo ennen meitä. Kotimatkalla koetin olla tarkkana ja katsella hirvet ja muut. Yhtään tien ylittäjää ei näkynyt.

Ilman tanssinettiä ja pinssiläisyyttä tätäkään juhlaa ei meille olisi ollut. Kiitos Krisselle ja Pepelle ja kaikille mukana olleille ja erityisesti Elisalle. Ystäviä ei ole koskaan liikaa.