Kallioniemi Show by Blue Shadows

4711
2006-07-30 22:28

 

Olin kokenut Varjokuvan hauskoiksi ja tyylikkäiksi rautalankaserkuksiksi Mäntymotellilla viime vuonna, joten mielenkiinnolla suunnistin perjantaina Kallioniemen lavalle, erinäisistä järjestelysyistä johtuen tosin puoli tuntia myöhässä.

Se, että väkeä oli harvakseltaan, ei ollut yllätys, koska Souvarit oli souvannut itsensä jokavuotiseen tapaan lähes naapurikylään läävänvinttitansseihin, ja muitakin yhteensattumia oli.

Ihmisiä kuitenkin valui koko ajan lisää, ja välillä oli pientä tungostakin. Tanssiväki oli jotenkin saman oloista kuin talvella Kuntotalolla, ihmisiä, jotka osaavat arvostaa hyvää tanssimusiikkia. Vapaita miehiä oli hiukan vähemmän kuin naisia, mutta toisaalta monet naistulokkaat istuivat penkissä naistenvuorolla, vaikka heitä kehottelin reippaasti hakemaan; olivat tulleet vaan katselemaan, millaista... Siis minulle tuntemattomia miehiä jäi välillä riviin ylikin. Leimallista tanssiväelle oli kyllä parillisuus; monet yksin tulleetkin ja erikseen tanssivatkin olivat parin puolikkaita. Oli myös ilta, jona sain pitkästä aikaa moikata monia sellaisia ihmisiä, joiden kanssa sain tanssia joskus silloin, kun he eivät vielä olleet löytäneet nykyistä pariaan - kyllä tanssi selvästi yhdistää, pysyvästikin!

Varjokuvan esitys oli oikeasti show mustaa taustakangasta sekä sinisiä savuja, valaistusta ja miksauspöytää myöten. Varjokuva esittää kumartaen yleisölleen "kuten Englannin kuningattarelle" ja välispiikit huolellisesti artikuloiden säveltäjien nimiä myöten. Itse asiassa kohdalleni ei ole nykyisin osunut toista bändiä, jonka soittoilta on kokonainen esitys. Kaiken lisäksi Pohjanmaan kulmien poikien huumori on sopivan hauskaa ilman ärsytystä siitä, että vain pannaan vitsiksi, kun ei osata tai viitsitä soittaa kunnolla. Varjokuva osaa niin helisevän rautalankasoundin kuin hanuri- ja trumpettivalssin. Tuhoisaa tanssijalalle! Ja nautinnollista kuultavaa ja katsottavaa, jos istuu penkissä.

Jos nyt oikein halutaan fiilata, niin hitaan valssin alku oli vähän hukassa, ja molemmat illan hitaat valssit turhan hitaita. Paikalla oli jokseenkin hyviä tanssijoita, joten kenenkään en kuullut valittavan soitannan hidastuksista ja muista taiteellisuuksista, jotka vaikeuttavat kokemattoman tanssimista.

En ole pitkään aikaan nauttinut tanssi-illan kokonaisvaltaisesta täyteydestä niin kuin Kalliomiemessä perjantaina. Tanssillisen monipuolisuuden lisäksi ensi kertaa kesän julkea valoisuus antautui loppukesän lempeälle hämärälle, jossa oli nautinnollista fiilistellä rakkaansa kanssa terassilla rokkia sekä hidasta. Sisällä puolestaan muodostui pehmeän hämärä tunnelma, kun valaistuksena olivat vain Varjokuvan kulloinkin tarjoama sävy ja lavan ikkunoiden yläpuolen vaimeat loisteputket. Elokuu lähestyy...

Siinä tunnelmassa pyörähtelijöitä riitti lähes lattian täydeltä viimeiseen valssiin asti - ja encorena saatiin rokki, jota ei voinut olla riehumatta, vaikka jalat jo tutisivat illan hurjien twistien ja lähes jatkuvan tanssimisen seurauksena. Yksi rokki - "jotta jäisitte kaipaamaan sitä toista puolikasta"...

Kyllä, kyllä me jäimme kaipaamaan Varjokuvaa tänne päin toistekin! Pojissa on sitä jotakin, iloista, valoisaa lavakarismaa ja svengaavaa soitantaa muista erottuvalla ohjelmistolla.

]