Finlanders Metsälinnassa sunnuntaina

  

Lusan matkan jälkeen hieman mietitytti lähdenkö kenties ruuhkatansseihin, mutta kun matkaa oli 336 km vähemmän kuin viikonloppuna, niin äkkiähän pääsen kotiin, jos siltä alkaa tuntumaan.

 

Mutta illat ovat niin erilaisia. Olin pukeutunut punaisiin. Hame oli toissakesäinen, pitämätön, oma ompelemani, kun yritin ensin ommella Tarja Lunnaksen mekon mallilla ja ei tullut mitään. Kävi vähän niin kuin sadussa, kun hiirikö se ompeli kissalle takkia... Mutta joka tapauksessa sen puin ylleni ja punaiset kengät jalkaani. Oli jotenkin erotuttava naismäärästä, mitä oli odotettavissa. Ja kuitenkin, loppujen lopuksi, tutut hakevat olipa minulla mikä riepu tahansa ylläni. Ja vieraat herrat hakevat harvemmin varsinkin jos pitkiä seinäruusuhameitani ylläni kannan.

 

Vajaan kolmen viikon sisällä tämä oli viides kerta, kun olin Finkkujen uudistumisen jälkeen heidän tansseissaan. Minä, joka viime vuosina harvemmin satuttauduin heidän iltoihinsa. Kieltämättä edelleenkään heidän musiikkinsa ei koko ajan sykäytä. Mutta Tomin takia taidan oppia ymmärtämään heitä ja heidän edelleenkin jatkuvaa suosiotaan. Ehkä muihin soittajiinkin on tullut jotain uutta eloa.

 

Tanssiväkeä, joissa oli paljon hyviä tanssijoita,  ilmaantui odotetusti ja hyvä tanssien järjestäjille,  jotka tekevät kaikkensa tanssijoiden viihtymiseksi. On hyvä lattia ja ravintotarjontaakin, kahvia ja pullaa ja makkaraa ja muitakin juomia. Vesipiste on mallikas. Mukeille paikat. Henkilökunta on sydämellistä. Ja Suomen paras väliaikamusiikista vastaava henkilö.

 

Tanssiminen ja tunnelma oli kyllä eri luokkaa kuin edellisenä iltana. Tuttuja oli paljon ja sekahaun tiimoilta tänä kesänä naisetkin ovat alkaneet hakea. Orkesterin ja väliaikamusiikin yhteistyönä kaikkia lajeja kuulimme. Ja mikä parasta, soitettiin kahdet polkat ja masurkat ja oliko peräti kolmet jenkat. Tangoja tuli useita sekä Finkuilta että väliajalla. Hitaita valsseja en enää muista, oliko kaksi paria. Jos olisin tanssinut herran kanssa, jota toivoin, kai muistaisin... Finkkujen ihania fiilistelykappaleita olen oppinut kokemaan näinä viikkoina. Niin Tomin Kissanainen kuin Hiljaiset sillat ja Oikeesti… yms ovat ihania tanssittavia miehen kanssa, joka osaa käyttää jalkojaan vaihtelevilla askelilla ja välillä pysähtyen niin, että taivas aukeaa.

 

Alkuillan väljyydessä naapurikaupungin tuttu herra haki linjabugille ja tunsin onnistumisen iloa ja menoa. Kyllä se taitaa aika paljon olla viejästäkin kiinni, miten sekin laji sujuu. Viimeksi jossain pohjoisen mies moitti ko. lajissa ja kun mietin, hänen vientinsä olikin liian kovakouraista, vaativaa ja jäykkää. Ei aina pitäisi tuntea vain itse epäonnistuneensa.

 

Kaakonkulman aina iloinen herra, jota harvoin näen, piristi iltaani silminähden ja käsinkosketellen. Kahteen kertaan tanssimme jotain, mitä en tiedä. Mutta hauskaa oli. Hän kun on näitä nykyajan rokin ja swingin tanssijoita, mutta varmaan pidättäytyi minun astelleeni.

 

Usein tunnen, etten saa tanssia kuin vakiotansseja, niin tämä ilta oli taas siinäkin poikkeus. Fuskua ja ihan kunnon jiveäkin tanssin kahden herran kanssa, joilla kummallakin on kilpailutausta. Askelluksemme käy yksiin. Niin sujui myös cha chaa illan aikana.

 

Tangoja ja hitaita fiilistelytansseja, reipasta foksia ja toiset masurkka- ja polkkapareista tanssin miehen kanssa, jonka kanssa voisin tanssia vaikka koko illan. Kun vienti on varma ja selkeä, askeleet hallussa ja  hengenheimolaisuus kohtaa, niin se on sitä, mitä toivon tanssimiselta. Onneksi satumme sopivin välein samoihin tansseihin, niin, etten ennätä kovasti kaivata tanssimista hänen kanssaan.

 

Alkuillan väljässä tanssittujen kappaleiden jälkeen eräs jo aiemmin tuntemani kesälomalais-pääkaupinkilainen herra oli kadoksissa väen paljoudessa, mutta sitten löysin hänet naistenhaulla. Hain häntä ennen seuraavan kappaleen alkua ja masurkka tuli. Hetken katselimme toisiamme ja hän sanoi, ettei ole paljon tanssinut. Sehän ei haittaa. Olen aina sanonut, että polkka ja masurkka ovat niin yhteistyötä, että ei ole väliä kumpi on parempi. Se sujuu. Nyt en kyllä ennättänyt sanoa, kun olimme jo menossa. Ja voi häntä, kaikki masurkan elementit hallussa. Niin katsekontakti jenkkaosuuksilla kuin puolen vaihdot ja polkkaosuuksilla myös suunnanvaihdot. Nautittavan hyvät masurkat. Ja hänen kiitos sen jälkeen. Illan ensimmäiset masurkat olivat menneet huonosti. Ja nyt niin hyvin. Mahtava olo siitä tuli itsellenikin.

 

Niin moni asia on kahden kauppa. Niin taidot kuin tunteetkin. Niin kuin sekin viimeinen tango, joka tuli orkesterin jo lopetettua ja puoli tuntia oli levymusiikkia. Oli tilaa tanssia tutun tangoherran kanssa ja sydän ja sielu täynnä hyvää oloa poistuin yön syliin tähtitaivaan alla. Kiitokset tangosta sanoin mennessäni soittajalle. Pikku-Minjan toin kyydissäni kaupunkiin. Mikä tyttö, 17 vee, lukiolainen ja niin mahdottoman iloinen positiivinen luonnonlapsi. Itsekin nuorrun hänen seurassaan.