Anttolanhovissa keskiviikkoiltana Esko Rahkonen

 

 

Alkuaan ajattelin mennä ihan katsomaan kokenutta laulajaa, mutta toisen "syyn" ilmaantuminen oli sitten varmaa menoa. Tanssituttu kaipasi erästä tanssinopetusnauhaa lainaan, joten oiva paikka oli kohtaamiselle.

 

 

Anttolanhovi on Saimaan rannalla ja siellä on kuntoutustoimintaa ja savuttomat tilat. Kaunis ja mutkainen on tie sinne. Saman tien varrella on Pistohiekan kesälava, joka on jo mennyt talvilevolle.

 

 

Paikalla näytti olevan talon asukkaita eli kuntoutujia, joista muutamat viiden euron lipunhinnasta "kinasivat" myyjän kanssa. Kelakortteja vilauteltiin ja alennusta toivottiin. Leikkiähän se oli. Itseäni hymyilytti kyllä ihan muusta syystä.

 

 

Musiikki alkoikin pian sisälle mentyäni ja orkesteri aloitti ilman solistia. Puoli tuntia soittelivat ja tauon jälkeen aloitti osuutensa Rahkonenkin.  Treffikaverikin ilmaantui. Pärjäsin kyllä alun ilman häntäkin, sillä hyvin tanssitaitoinen ja ryhdikäs herra haki valssille ja perään tanssimme tangoparin. Illan mittaan sujuivat hänen kanssaan muutkin lajit jivestä ja cha chaasta lähtien. Olen nähnyt hänen tanssivan argentiinalaista tangoa, mutta nyt ei ollut tilaisuutta siihen. Musiikki oli hyvin perinteistä.

 

 

Tanssitutun kanssa sitten fiilistelimme kaikkea mahdollista yhtä soittoa pitkät ajat. Rahkonen lauloi ihan hyvin ja orkesterin haitaristillakin oli kohtuullinen ääni. Kitaransoittaja sen sijaan olisi voinut vain soittaa. Vanhempia herrojahan he kaikki olivat ja inhimillisesti ajatellen, ei minun tanssimistani häirinnyt laulun tai musiikin virheet. Sitä paitsi Rahkonen lauloi monta hyvää vanhaa, ikivihreää tangoa ja kehui Unto Monosta. Siinä voin olla vain samaa mieltä. Pyynnöstäni lauloi harvemmin kuultavan Erottamattomat. Taukomusiikki olikin ehkä vakaammalla soittopohjalla.

 

 

Kyllä Suomen valtio saa aikaan itsensä uljaasti kantavia herroja. Alkuillan herra oli varttuneempi, mutta illan aikana ilmaantui ihan valtion kuukausipalkkaa nauttiva nuorempi herra ja silmäni lepäsivät myös hänen liikkumisessaan. Illasta sujui myös hänen kanssaan pitkät ajat lattialla. Taas kävi niin, etten muistanut, missä oli tavattu. Hän muisti ja eiköhän jatkossa tanssiminen kutsu uudelleen. Muistinikin alkaa parantua...

 

Iltani sujui todella leppoisasti kolmen herran kanssa tanssien ja näille Romeoille vieläkin lämpimät ajatukseni. Jin Satolle myös terveisiä. Taas kerran biorytmit jäivät toiseksi...

 

 

Kirkkaan tähtitaivaan alla plus 17 asteen lämmössä kotiin ajellessani  ajattelin vain kulunutta iltaa. Onnen hiekkaa ja kultasantaa voi kohdata missä vaan, kun on avoimin silmin. Elämä on tässä ja nyt.