Metsälinnan kesäkauden päättäjäistansseissa oli lava täynnä väkeä. Paikalta puuttuivat monet tutut kauempaa, jotka useana sunnuntai-iltana ovat ajelleet kauniille lavalle. Ehkä kesän viimeinen tanssi-ilta oli mahdollisuus niille, jotka eivät usein tai ei jopa koko kesänä ole olleet paikalla. Mattilan sisarukset vetävät myös erilaista tanssijoukkoa paikalle.

 

Tämä ilta tuntui alusta lähtien erilaiselta kuin muut kesän sunnuntait, joista aika monessa olin läsnä. Ilta alkoi levymusiikilla, josta vastasi vakituisen soittajan poika. Noin 45 minuuttia alussa soi tavalliset tanssikappaleet ja vielä silloin en suurta eroa huomannut soittajan isän levyvalintoihin.

 

Mistral aloitti osuutensa ja kappaleet olivat huomattavasti parempia kuin edellisenä iltana Mäntsälän lavalla. Olen ennenkin huomannut, että orkesterit voivat olla ihan erilaisia eri paikoissa. Johtuuko paikan koosta tai sijainnista tällä Suomen niemellä. Mielikuvani mukaan pienemmillä lavoilla ovat enemmän edukseen. Siis oikein hyvää tanssimusiikkia pojat soittivat ja omia sooloja esitettiin riemulla. Näytti, että he nauttivat työstään.

 

Sitten aloin huomata, ettei väliaikamusiikki ollut lähellekään isän taitoja vastaavaa. Nuorihan poika oli, lie paljon yli kymmenen vuotta. Isompi veli oli mukana, mutta ymmärsin, että nuorempi vastasi kappalevalinnoista. Illan mittaan, varsinkin kun Anne ja Anita esittivät laulujaan ja kun heidän kappaleittensa tanssilaji vaihtelevuus oli olematon, niin pyysin pojilta hitaita valsseja, tangoja ja polkat. Tulihan ne, kaksi viimeksi mainittua, heti seuraavalla tauolla. Itse en osallistunut kumpaankaan, mutta saivathan monet tanssia, sillä niitä kaivataan tällä lavalla. Myöhemmin illalla sitten tuli poikien tietämättömyys esille. Ehkä hitaat valssit olivat liian vaikeita valita. Olisi ehkä pitänyt tiedustella, mitä heillä on tarjolla ja olisi selvinnyt, että eivät tiedä hitaasta valssista. Odotimme tutun herran kanssa, mitä tuleman pitää. Ensimmäisestä valssista en saanut selvää, hetkittäin hävisi koko valssin tuntu. Täytynee ensi kesänä kysyä, mikä se oikein oli. Toinen hidas valssi tuntui jo valssilta, mutta nopeaa oli. Mainita täytyy, että isä osaa soittaa itse ja valita myös kappaleet. Väliaikamusiikkia ei paremmin voisi valita kuin hän sen tekee. Terveisiä vaan Italiaan, jos vaikka netti muistuu mieleen.

 

Täytyy sanoa, että koko illan musiikista oli aika moni tuttuni samaa mieltä kanssani. Yhtä ja samaa jumputusta liian paljon. Sisarukset ovat kauniita ja äänetkin niin samanlaiset, ettei tiedä kumpi laulaa, jos ei katso. Luonnonlapsia molemmat. Mutta kappaleiden tanssillinen monipuolisuus puuttuu. Silti tällaisiakin iltoja tarvitaan. Fanijoukkoa oli lavan edessä ja hymyä riitti Annelta kaikille ja nauru oli kyllä herkässä. Taisivat sanatkin unohtua välillä, mutta ei sekään nyt haitannut.

 

Illan lopussa orkesteri soitti 25 minuuttia ilman solistia ja hyvää oli musiikki mm. polkat tulivat liian myöhäisenä ajankohtana. Tuttu polkantanssija oli poistunut ja toiselle polkalle haki taitava viejä. Niin, taisin samaa herraa hakea jollekin kappaleelle. Levymusiikkia oli vielä kaiken päälle. Jossain vaiheessa tulivat masurkat ja pääsin sen tanssimaan. Koskaan minua ei ole viety niin vaihtelevasti rytmi huomioiden kuin nyt sujui. Joissakin masurkoissa eivät askeleet polkka- ja jenkkaosuuksilla mene yksyhteen. Usein sen huomaa, kun jo on vaihtanut esimerkiksi polkkaosuudelle ja rytmi jatkuukin vielä jenkkana tai päinvastoin. Parhaat masurkan viejät erottavat sen musiikista.

 

Tämäkin ilta meni ruuhkassa kuunnellen, tuttujen kanssa jutellen, hyvät pullakahvit välillä juoden ja muutamia itse valikoituja kappaleita tanssien sekä muutamia herrojen hakemana. Eikä niissäkään ollut valittamista, jos vaikka illan vähikse jääneet cha chaatkin menivät sylitanssina, tosin kyllä aika hyvässä ja tutussa sylissä toistamiseen illan aikana.  Tulihan tanssittua jiveä pariin kertaan ja fuskua samoin. Jenkat jäivät väliin. Yksi hyvä tango tuli polkkien jälkeen alkuillan tauolla, en tanssinut, kun herra, jonka kanssa toivoin tanssivani oli poistunut muihin askareisiin. Sain tanssia myöhemmin tangon tai olikohan jokin sinnepäin erään sopiva kroppaisen herran kanssa. Oikein hyvä tango tuli illan viimeisellä levymusiikkiosuudella – kuuntelin sen ja erityisen reipas kunnon humppa, jossa kyydissä jalkani ylsivät huikeisiin askeliin. Nyt ei sipsuteltu lattialla eikä jalatkaan sotkeentuneet toisiinsa.  Kiitos hyvistä valinnoista soittajapojalle.

 

Niinhän se kävi, että sekahaun nimissä voisi hakea kuka kerkiää, mutta en jaksanut ryntäillä ahtaudessa ja en itse välttämättä edes ollut koko aikaa hakurivissä,  koska haluan tanssia ainakin joitakin kappaleita toivomanani tanssilajina.

 

Tuosta sekahausta vielä. Kuulin aiemmin kesällä, että ensi kesäksi ehkä tulevat uudet kyltit: Miesten haku ja Naisten haku. Tuntuisi järkevältä, sillä sekahaku ei ole mikään haku minun mielestäni. Nytkin eräs hyvin tanssiva herra sanoi, ettei saanut tilaisuutta itse hakea yhtään kappaletta, kun naiset hakivat ulkoakin, jonne hän välillä ennätti päästä. Kaipa siinä oma ilta ei mene ihan niin kuin toivoo. Meissä naisissakin on monenlaista hakijaa ja herrasmieshän ei anna pakkeja paitsi olen kyllä saanut häneltä, jos naiset ovat pyörittäneet häntä yhtäsoittoa  ja haluaa pitää tauon ja vaihtaa esimerkiksi kuivan paidan.. Tuttuuden perusteella en tulkitse kieltäytymistä miksikään, sillä sopivissa tilanteissa tanssimme niitä lajeja keskenämme, joista pidämme.