Kahdet askeleet ja muutakin hyvää

  

Olipa ilo olla läsnä, kun niin tutut ja rakkaat soittajat lierihatuissaan tyylikkäinä esittivät kaikki kappaleensa selkeissä rytmeissä ja tanssilajia ei tarvinnut miettiä. Sen kyllä erotti heti vaikkei olisi ollut heidän tunnettua valotauluakaan mukana – esimerkiksi "seuraavaksi tulee tangot".

 

Koko lauantaipäivä oli lämmin eikä pilvenhattaraakaan ollut taivaalla. Lämpötila yli 20 astetta. Illallakin aurinko sai luoda viime säteensä kirkkaalle tummenevalle taivaalle, joka hohti eri värisävyjä kellanpunasta vaalean punaisen hempeään violettiin. Taas auringon voimakas punahehku taivaanrannalla sokaisi silmät.

 

Autoradiosta kuulin liikennetiedotuksen: Tie on taas ajokunnossa Heinolan ja Vierumäen välillä onnettomuuden jälkeen. Yritin katsoa sillä kohtaa, mutta en huomannut mitään jälkiä. Jonain huonona päivänä voisin itse olla osallisena. Mikähän meitä varjelee tai miksihän joskus on kuin aavalla ulapalla.

 

Tanssiväkeä oli kohtuullinen määrä. Hyvin sovimme tanssimaan. Paljon oli tuttuja ja monta pariskuntaa, jotka nimenomaan tulivat matkojenkin päästä kuulemaan poikien soittoa ja laulua. Niin tuli myös omaa matkaani pitemmältä keskisuomalainen tanssituttuni.

Ja soittoa ja laulua kelpasi kuunnella ja tanssiakin niin, että loppuillasta särki sääriäni. Joskus ennenkin vastaava tunne ollut. Tullut jostain rasituksesta, mitä ei normaalisti tee. Mutta nyt se tuli päinvastaisesta syystä. Tanssinhan minä aina kun on mahdollista. Perjantai- ja lauantai-iltana tanssit alkoivat klo 20 ja kestivät klo 1.30 saakka. Aikaa yhteensä 11 tuntia. Kun aika ison ajan kahtena perättäisenä iltana tanssin ja kun viime aikojen tanssiminen on ollut muuten rauhallista menoa, niin itsehankittu rasitusjuttuhan se on. Tunnin, puolentoista sivu ajomatkoillakin on osansa lopputulokseen. Ennen tanssitreeneissä venyteltiin yms ennen ja jälkeen varsinaisten harjoitusten ja se tehtiin aina. Nyt ei  tule tehtyä juuri mitään, jos nyt ajaessani nilkkojani pyörittelen ja kotiin tultuakin uni voittaa heti teen ja voileipien jälkeen.

 

Jenkat, masurkat ja polkat esitettiin perättäisillä seteillä heti alusta lähtien. Siinä olisi mallia monelle orkesterille, ettei ensinnäkään tarvitse pyytää mitään ja että ne soitetaan alkuillasta eikä puolen yön jälkeen, jos sittenkään. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin samba tuli levymusiikkina, mikä Pesäkalliolla on aina ollut hyvä. Kaikkea muuta pojat soittivat ja ilolla todettava, ettei liialla nopeudella pilattu mitään. Uusia kappaleitakin oli mukana ja jäämme vain odottamaan uutta levyä. Ainoa tällä kertaa pieni heikkous illassa oli, ettei minulle sopivia tangontaitajia juurikaan ollut paikalla. Ja ainakin kaksi tangoparia kuuntelin sujuvasti. Toiselle ei haettu ja toiselle en itse havainnut sopivaa. Muutoin kyllä herrat olivat hyviä ja joku ihan superhyvä. Sain tanssia ensinnäkin jenkat, masurkat ja polkat  herran kanssa, joka kuuluu kolmen suosikkini joukkoon. Lattareita tuli useampaa lajia ja useamman kerran kuten esimerkiksi rumbaa ja toisessa parissa oli sieluni mielihyvällä täyttävä Muistojeni Julia. Siinä on tunnetta, kun se lauletaan suoraan itselleni. Matin ääni on niin sopiva erilaisille kappaleille. Paikalla oli muutama herra, joita en ole koko kesänä tavannut, koska jätin etelän lavat väliin. Kaksi heistä sanoi sydäntä lämmittävästi: Kanssasi on aina erityisen mukava tanssia…Samaa oli sanottava heistäkin. Ja kyse oli taas sylitansseista, joissa oli kyllä lajiin sopivaa vauhtia ja persoonallisuutta. Niin pienillä sanoilla voimme ilahduttaa tanssipariamme muutaman minuutin tanssin jälkeen.

 

Lopen Perunan Isäntäkin oli päässyt Krouvin lavan kautta Pesäkalliolle ja varmaan tanssin lomassa mietti minnepäin kultapinssejä antaa jatkossa. Maalaisisännän rauhallisella tyylillä tanssimme valssit ja vai kahdetkin ja fuskua ja muutakin. Kahden illan tanssit alkavat sulaa yhdeksi illaksi, niin mukavaa oli kumpanakin iltana. Niin, kaksi uutta pinssiläistä kohtasin naisten penkissä ja kaksi pinssiherraa vaimoineen huomasin lattialla. Varsinkin toinen pääkaupunkiseudun pari tanssi lähes kaikki kappaleet, sillä huomasin vain kerran heidät istumassa. Periaate heillä lieneekin, että tanssipaikalle tullaan tanssimaan ja heidän lempiorkesterinsa takasikin mieleisen musiikin.   

 

Sysimustassa yössä, mitä tähdet valaisivat ajelin kotiin. Ei juuri liikennettä. Yksi oikein pitkähäntäinen kettu sujahti auton edestä. Refleksijarrustus. Kotinurkilla plus 14 mittarissa. "Vielä on kesää jäljellä…" ja poikien tanssejakin koko talvikaudeksi.