"Kuntoutumassa" itsekin

 

Vaikka ajattelen alkuviikosta, että jospa tällä viikolla en edes ajattele tanssimista, niin pikkulauantain koittaessa ajelin taas edellisen viikon paikkaan, Anttolanhoviin. Ihanan leuto tuuli sai lehtipuut varistamaan osan lehdistään ja ne pieninä pyörteinä kulkivat tiellä edessäni. Hämärtyvässä illassa tähysin tien varsille. Varoitusmerkkejä hirvistä on useammassa kohdassa. Nyt ei ehkä kuitenkaan vielä ollut "hämärän rajamailla". Se on kai aika pitkä aikaväli, sillä joskus hirviä on ollut illasta liikkeellä ihan omine aikoineen ja ihan omia reittejä.

 

Ihmettelin vähän paikoitusalueen autojen määriä, mutta arvelin, että tällä viikolla on paljon kuntoutujia paikalla. Pöydät olivat lähes täynnä ihmisiä ja tanssilattiaakin oli pienennetty pöydillä kahdelta reunalta. Näytti siltä, että tanssit ovat alkaneet ajat sitten. Tällä kertaa olikin ollut jossain kaupan ilmoituksessa aloitusaika klo 20. Itse jouduin lähes tuntia myöhemmin. Lehdessä ei ollut aloitusaikaa ollenkaan.

 

Kahden miehen kokoonpano oli orkesterissa, vaikka kuulosti, että lavalla on isompikin soittajajoukko. Oli kosketinsoittaja ja haitaristi, joka välillä soitti toisia koskettimia. Kyllä nykyajan soittokapineista löytyy ääniä. Hyviä äänet olivat, ei siinä mitään. Ihan hyviä tanssittaviksi. Varsinainen kosketinsoittaja lauloi myös ja hyvä oli äänikin. Melkein yhtä hyvä yleisöstä nousseella laulajalla, joka pariin kolmeen otteeseen lauloi ja en voi moittia häntäkään. Itselläni ei ole minkäänlaista lauluääntä, vaikka virsiä laulankin, kun sillä tuulella olen tai Särkyneen toiveen kadun…

 

Nyt oli ihan erilainen asiakaskunta kuin edellisellä kerralla. Enemmän tanssivaa, enemmän innostunutta, enemmän juhlatuulella. Pitkä pöytä oli varattu Karhu ryhmälle. Jaaha, vai on Karhukopla paikalla. Herrat olivat kyllä kuitenkin ihan tavallisia karhulalaisia. Merkille panin joukosta siistin ja ryhdikkään herran, joka vain istui. Sitten yksi tuttu mies, sanoi, että oli kysynyt onko paikalla tanssitaitoisia naisia??? Hän oli neuvonut minua hakemaan…turhaa mainosta, sillä kaikki naiset paikalla osasivat tanssia. Viimein sitten reilun tunnin jälkeen hän haki. Oli miettinyt uskaltaako. Hyvin tanssi, vaikka entisaikojen runsaat tansseissa käynnit olivat monen vuoden takana. Tuttu mies kertoi, että tanssimattomuuden syynä oli uusi vaimo, joka ei tanssi. Tanssimme muutaman kappaleen peräjälkeen ja hyvää jatkoa toivottelimme.

 

Mietin taas kerran, miksi me ihmiset emme tiedä mitä haluamme vai tiedämmekö. Vaakakupissa keikkuvat omat ja toisen toiveet, tiedostetut ja tiedostamattomat. Mutta tanssiasiassa olen vakuuttunut siitä, että hän, joka on pitänyt tanssimisesta ja jolle se on ollut rakas liikuntamuoto ym ym ja hän luopuu siitä toisen ihmisen tähden, niin jossain vaiheessa elämää tanssi seisoo isona edessä ja vie uudestaan mennessään. Sama saattaa olla muillakin harrastuksilla, joista luovumme, kun haluamme miellyttää toista ihmistä. Jokaisen ihmisen pitäisi rakastaa ensin itseään, että voisi rakastaa toista. Joskus vain luovutamme….hyvää tarkoittaen.

 

Hauskat olivat tanssit ja kuumat. Yksi tango oli soitettu ennen kuin jouduin paikalle. Sitten en kuullutkaan tangoja. En ainakaan oikeaa. Mutta tavallisia valsseja tuli kyllä useampi ja yhdet hitaat valssit, jotka tanssin kohtuullisessa viennissä. Tanssityylinsä sai valita ihan taitojensa mukaan itse kukin ja niin tehtiinkin. Chachaa, jive, fusku ja bug sopivat musiikkiin. Ja hitaita tanssimme vaihtelevin askelin. Eräs tuttu ihmissuhdeasiantuntijakin pistäytyi vähän aikaa paikalla. Väsymystä valitteli. Hän oli illan paras tanssija ja muutoinkin mukava ja käteenkäypä herra tanssilattialla.

 

Itseasiassa minua alkoi väsyttää kuumuus, ahtaus ja ehkä se, ettei tangoja kuulunut ja kai sekin, etten havainnut herroja, jotka kenties olisivat olleet innostuneita erityisesti tangoista paitsi edellämainittu. Vaikka hänellekin jive taitaa olla nyt päällimmäisenä tanssin saralla.

 

Ilta olikin mukava päättää jenkkaan, jolle haki tutun pariskunnan herra. Rouva ei tanssi jenkkaa, vaikka muutoin tanssii kaikkea ja tanssivat yleensä vain yhdessä. Puolen yön jälkeen olinkin jo kotona ja kyllä lyhytaikainenkin tanssiliikunta voittaa sohvalla makaamisen.