Jyväskylän Viihdekeskuksessa 28.10.2206

 

Kaikki syyt, jotka estävät liikkumisen, ovat tekosyitä – lukee Peurungan kuntoutumiskeskuksen kuplahallin seinällä. Sanat ovat U.K.K:n. Talven tulo lumen ja myrskyn myötä ei estänyt tanssiväkeä tulemasta tansseihin. Tuttuja oli todella kaukaa Lahden ja etelän seudusta alkaen itään Kuopion ympäristöön sekä Oulun seudulta asti. Tampereen suuntakin oli edustettuna. Mistä lienevät loput olleet kotoisin, mutta tanssiväkeä olivat kaikki.

 

Finlanders ja myös Petoman aloittivat osuutensa konserttivalssein ja siitä musiikillinen anti vain jatkui. Olin huomaavanani uutta tuotantoa tai en ainakaan muista kuulleeni kaikkea mitä Finkut esittivät ja joukon uusin jäsen Tomi lauloi Kissanaisen lisäksi muitakin kauniita kappaleita. Kyllä hän on selkeästi piristänyt orkesteria ja näytti myös itse nauttivan uudesta paikastaan.

 

Petoman taas on aina ollut minusta hyvä. Jo aiemminkin, kun Katri Helena oli mukana. Silloin vaan ajattelin, että on hyvä ilman Katri Helenaa. Nykyisin hänellä taitavat konsertit olla etusijalla. Jos vertaan Finkkuja ja Petomania, niin eri tyylit heillä on ja pidän enemmän Petomanin kappaleiden monipuolisuudesta. Selkeitä kappaleita eri tanssilajeille. Kun illassa on kaksi orkesteria, niin nämä kaksi ovat hyvä yhdistelmä erilaisuudessaan. Jo nyt käyvät ajatukseni ensi perjantaissa, kun kaksi erilaista ja minulle samanlaista orkesteria ovat ensi kertaa yhtä aikaa samassa paikassa Ruusulinnassa. Saanko kenties yliannoksen minulle sopivaa musiikkia…

 

Viihdekeskuksen tavanomaista vuorotuntihakua pidetään erinomaisena ja sitä on ilo katsella vaikka sivusta. Naisiakin oli parhaana aikana monta riviä tarjolla, jos oli miehiäkin paljon. Alku- ja loppuillasta oli hieman väljempää, mutta suurin osa iltaa oli melko tungosta ja huolimatta tanssitaitoisesta väestä, suunnat eivät olleet aina hallussa lattialla. Tunnelma oli niin mahtava, että tuskin kukaan pahemmin kärsi pienistä tönimisistä.

 

Kun olen ollut jonkin aikaa puolikuntoinen ja hieman vältellytkin jotain tanssilajeja, niin jäi aikaa jutella niin tanssituttujen kuin soittajankin kanssa. On mukava vaihtaa mielipiteitä esittäjän ja kuulijan/tanssijankin kannalta.

 

Vaikka katselin ja juttelin osan iltaa, tuli kuitenkin tanssittua aika useita lajeja. Nyt vasta mieleeni tulee, että miksikäs se nilikkuhumppa jäikin tanssimatta, vaikka useita kappaleita Kurpin kanssa tanssimme. Harvoin sitä pääsee yleensäkään tanssimaan. Toista pohosenpoikaa sain melkein vaan katseella seurata tai oikeastaan kyllä hän tanssien "esitteli" minulle kaikki salin parhaat neitoset, jotka itseasiassa olivat lähes kaikki tuttuja nikkejä. Naisten puolella oli väkeä niin, että vasta myöhään illalla huomasin kauempaa Janden, manselaisen kaunottaren. Ei ennätetty edes jutella.

 

Illan yllätys oli kyllä, että pitkästä aikaa huomasin ihanat silmät ja nauravan suun. Siinä käteenkäyvän nuoren herran kanssa tanssimme jotain mikä ei ollut tango kahdelle, mutta jotain yhtä hyvää. Piti ihan tarkistaa päiväkirjasta, koska ensi kerran tapasimme. Kyllä tanssinet ja pinssit ovat tuoneet tanssielämääni paljon hyvää ja hauskaa.

 

Tangot kyllä menivät ohi niin kuin ne ovat menneet pitkän aikaa, niin tanssittuina kuin toivon. Enkä huomannutkaan paikalla montakaan tangotaituria.  Mutta muutamien tuttujen herrojen kanssa jotkut muut lajit olivat sentään mieleisiä. Cha-chaat kahteen kertaan tanssittuna ja tuttujuttu Lapinjenkka nuoren herran kanssa ovat aina ilon aiheita.

Kaikesta huolimatta, ahtaudesta ja omista alkutuntemuksista, ilta oli yksi rentouttavin. Tunnelman loivat hyvät orkesterit ja innostunut tanssiväki sekä monet tanssitutut.