Taidetta ja tanssia

 

Välillä osaan mennä tanssipaikalle mutkan kautta niin kuin nytkin. Huono omatunto kolkuttelee niin kauan, että jotain on tehtävä.

 

Äiti olikin yllättävän virkeä. Sisareni oli käyttänyt häntä kampaajalla ja harmaissa hiuksissa oli kauniit kiharat. Ne piristivät hänen kasvojaan, joihin naamahermojen vaurioituminen on jättänyt jälkensä. Painokin oli noussut, mikä oli myös ilahduttavaa. Ruokahaluttomuus kun on usein ollut ongelmana. Mutta se muisti. Asioiden, paikkojen, ajankulun yms muistaminen vain oli heikentynyt. Onneksi se ei häntä itseään suuremmin vaivaa. Kun vielä liikkumaankin pääsee sisätiloissa ja hoitajat auttavat kaikessa, niin ei sinänsä hätää. Omaa kohtaloani siinä mietin. Haluaisin todellakin siirtyä muun ulottuvuuden tanssipaikoille seisovilta jaloiltani enkä dementikkona tai liikuntakyvyttömänä.

 

Revontulessa oli entiseen tapaan vähän väkeä. Parhaimmillaan laskin, että oli kolmetoista paria lattialla. Muutamia henkilöitä oli istumassa ja kymmenkunta ruokailemassa tanssilattian ulkopuolella. Kyllä oli tilaa tanssia. Voiko paremmin tanssijan kannalta ollakaan. Erityisen hyvä lattia. Joka kerta sen huomaan siellä käydessäni. Ja tällä kertaa oli  SMORK-2006 orkesteri lavalla. Eikä tanssiherroissakaan valittamista ollut. Kun oli kyseessä naistentanssit, joiden aikana oli tunti miehille, niin omasta hakemisesta tanssiinpääsy enimmäkseen oli. Muutaman tutun jälkeen hain vieraita herroja ja ajattelin, että kun kerran kävelevät, niin kyllä se tanssilattialla jotenkin sujuu. Hyvin meni hetken aikaa, kunnes sitten humpalle hain ryhdikästä itseäni pitempää herraa. Jalkaterän mittaisella askelella jotain humpahtavaa tanssimme ja  ensimmäisen salikierroksen jälkeen pohkeissani alkoi aristus. Perinteinen humppa kunnon askelella letkeästi tanssittuna ei tunnu missään, mutta nyt ne muutamat minuutit olivat vaikeat. Teki mieli ehdottaa, jos vaikka kävelisimme välillä. Kyllähän sitä sanotaan, että muutaman minuutin kestää mitä vaan…aina ei kyllä tunnu siltä. Sitten harkitsinkin vaihtoehdoksi pehmeässä sohvassa istumisen ja orkesterin kuuntelemisen. Paikalla oli kyllä toinenkin soittajapoikien ihailija, joka on oikea fani. Minä en ole sattunut heidän tansseihinsa kuin harvoin, mutta mieluisimpana muistona on SMORK-finaalit keväällä Äkäslompolossa.

 

Tanssimusiikki oli parasta luokkaa, mitä lavalta voi esittää ja persoonallisuutta myös heistä löytyy. Polkat esitettiin laulettuina ja rytmi onkin silloin hyvä eli ei liian nopea. Lähes kaikkia tanssilajeja soitettiin. Masurkka ja chachaa olivat unohtuneet ja viimeksi mainittu tulikin pyynnöstäni puolen yön jälkeen. Olin toivonut myös masurkkaa ja vähätkin taitajat katosivat hieman aikaisemmin. Sydän syrjällään mietin, että yksin sen saan hypähdellä tällä menolla. Onneksi paikalla oli lavaisäntä ja vei peruutuspyyntöni (huh huh) orkesterille. Lavaisäntä muuten huolehtii paikassa monista viihtyvyyteen liittyvistä asioista kuten valot ja tuuletus. Ilmainen vesipiste ilmaantui myös jo edellisellä kerralla. Lisäksi orkesterin tarpeet hän huomioi ja mahdollisesti jatkossa myös väliaikamusiikin. Tällä kertaa paikalla ollut lavaisäntä onkin taitava musiikin asiantuntija (harrastus/työ). Ja hänen hyvä tanssitaitonsa on eduksi ja se on huomattu hakijoiden taholta.

 

Iltaan loi mielenkiintoa paikan isossa Aurora-salissa oleva taidemaalari Kaarina Staudinger-Loppukaarteen töiden näyttely. Akvarelleja hyvin persoonallisesti maalattuina. Vanhimman huomasin olevan vuodelta 1951 ja ihan hiljattain valmistunut suuri ja hieno maalaus, jota piti katsella salin puolivälistä, että kokonaisuus oli näkyvissä. Mainittakoon, että hän ei itse ollut paikalla. Ilmeisesti tytär oli. Taitelijalla itsellään oli 95-vuotispäivä juuri samana päivänä. Hänen valokuvaansa katsoessa ei uskoisi hänen ikäänsä. Viisaan tarkkaavainen katse vastasi omaan katseeseeni, kun tuijottelin kuvaa. Hän on samanikäinen kuin oma mummoni oli kuollessaan vuodepotilaana. Niin me ihmiset olemme kaikki erilaisia, vaikka perustarpeet ja rakennusaineet ovat meissä samat. Lopputuloksena yksilöllisyys ja yksi elämä, josta  itse vastaamme ja teemme siitä oman näköisemme.