Varjokuva ja Magnet Jyväskylän Viihdekeskuksessa

 

Täydenkuun ja vuorovesien liikkumisen piikkiin voi panna perjantai-illan tunnelman tanssimisen osalta. Musiikkihan oli Metsäkedon osalta erityisen hyvää, jos muista olosuhteista iltaa ei voinut kehua.

 

Lauantai-illan etukäteisodotukset olivat Varjokuvan  musiikin kuuntelu vaikka koko illan istuen. Kun he alkavat soittaa, musiikki vie minut mukanaan. Koskaan en ole tarvinnut ajatella, että miksihän tuotakin beatia tai vastaavaa pitää soittaa. He osaavat soittaa kaiken tyylillään ja rytmillään, niin ettei jää sijaa negatiivisille tunteille. Plussaldoa lisää heidän tyylikkyytensä lavalla. Silmänruokaa on koko joukko. Uusi, joskus aiemmin satunnaisesti mukana ollut nappulakoneen hoitaja on herkkäkorvainen ja osaava muutenkin työhönsä. Kun odottelin erästä kaipaamaani tangoa loppuillasta, niin orkesterin ensirytmistä hän sanoi, mikä on tulossa eli joku muu kuin tango.

 

Varjokuvan single Sua odotan soi radiossa ja pitkäsoitto on valmis ensi vuoden alkupuolella. Kaiken musiikin ja soittamisvuosien jälkeen on aika saada oma levy markkinoille ja iloksi meille heidän musiikistaan pitäville.

 

Toinen orkesteri, Magnet, oli minulle tuntematon, vaikka meriittiä heiltä kyllä löytyy. Ja löytyi myös taidokasta soitantaa. Minusta heidän kaksi settiään ennen solistiaan olivat parhaat. Isän tytöllä, kauniilla Virve Nuotiolla oli joissakin kappaleissa kaunis ääni eikä huono ollut muutenkaan.

Hänen esiintyessään lavalle ilmaantui myös naiskosketinsoittaja eli sukua oli useamman henkilön toimesta lavalla. Viisi soittajaa ja solisti on hyvä yhdistelmä ja kun soittimia erilaisine puhaltimeen oli useampi, niin musiikkikin oli sen mukaista.

 

Magnet aloitti illan ja ensimmäisellä setillään oli kaksi mielenkiintoista kappaletta. Toisena tangona esittivät hienosti minulle tuntemattoman tangon, jonka nimi oli Tango Bolero. Siinä oli upea tango ja vivahdekas soitto jäi tangosieluuni. Joskus on kuultava uudelleen. Toinen hauska tanssi oli Pääsiäismasurkka, jossa orkesterin sielu soitti sen kitaralla eikä haitarilla. Toki haitaria hän käytti monissa muissa kappaleissa ja esitti suurimman osan lauluosuuksista ennen solistin tuloa.  Orkesterin omaa tuotantoa masurkka oli ja kai pääosin soittajan. Luulimme jo hetken  tanssiessamme, että nyt tuli Kouvolan masurkan tapaiset askelikot. Kun se tuli niin äkkiä, niin jatkoimme vain vuorotellen polkka/jenkka osuuksia ja rytmi palasikin alkuperäiseen eli ei tullut isoa virhettä, jos nyt sitäkään. Ehkä olisi voinut mennä sen kohdan toisinkin. Tämän masurkan haluan myös kuulla uudelleen ja tarkemmalla korvalla.

 

Tanssit kestivät kuusi tuntia ja loppuillasta jalat alkoivat tykätä hetkittäin istumisesta. Neljä tuntia meni ihan hyvin ja oli yhtä lentoa. Punaiset tanssikenkäni ovat jostain syystä ahtaat, jos paljon olen jaloillani. Täytyy punaista rajoittaa pieniin aloihin, sillä Pärnusta ostamani pitkähkö,tummansininen hame ei estänyt herrojen hakemista.

 

Olin paikalla jo himpun ennen kahdeksaa ja sisään päästyäni kahden kappaleparin ajan juttuhetki soittajan kanssa oli hyvä aloitus illalle. Tässä tanssipaikassa on vuosia jatkunut vuorohaku, joka on selkeä. Enkä ole nähnyt sellaista, ettei se jollekin sopisi. Varsinkin nyt kun paikalla oli harvinaisen hyvin tanssiväki, hakutapa oli kohtuullinen. Myös niitä protanssijoita oli paikalla kumpaakin sukuopuolta.

 

Ensimmäiset kolme tuntia tanssin koko ajan kahta alkukappaleparia ja naistenhaulla tullutta illan ainoaa jenkkaparia lukuunottamatta. Hidastelin etsiessäni tuttua miestä ja en osannut hakea muita. Joten juomatauko oli paikallaan. Illan ensimmäiset polkat tulivat Magnetin toisella setillä eli miestenhaulla ja luulin jo, että saan katsoa sen sivusta. Kunnes kokoiseni herra ilmaantui eteeni ja taito oli hyvä kaikkine askelluksineen ja suunnanvaihtoineen. Varteenotettava mies jatkossakin, jos kohdalle sattuu polkan soidessa. Eipä sillä, hän haki vielä jollekin nopealle ja sekin meni hyvin.

Magnetin esittämät perinteiset tangot olivat jäädä tanssimatta, mutta tutun ja turvallisen soittajan sylissä niistä tulikin hyvät. Naistenhaku oli erityisen nopea eli miehet haettiin ennen musiikin alkua. Eikä siinä mitään, herrat osasivat tanssia, mutta silti on tanssilajeja, joita kaikki eivät välttämättä osaa. Ei edes vaihtoaskelella voi tanssia, ainakaan hyvin. Jostain syystä jäin odottamaan, mikä laji on tulossa ja tangon alkaessa soida, hakutilanne oli ohi. Onneksi tanssimahdollisuus ei ollut.

 

Kun polkat jäivät tanssimatta tuttuni kanssa, niin sain ne aikaan puolilta öin, jolloin väkeä oli vielä riittävästi eli polkkaa tanssimassa oli useita pareja, varmaan lähes kaksikymmentä. Olen sitä mieltä, että jos on kyseessä kuuden tunnin tanssit ja kaksi orkesteria, niin polkat, jenkat, masurkat voisi soittaa kahteen kertaan tai ainakin jonkun niistä. Nämä toiset polkat olivatkin sitten Varjokuvan esittäminä tosi letkeät niin kuin aina ennenkin. Polkkaa voi tanssia missä tahdissa tahansa, mutta minusta ei ole mitään mieltä tanssia henkeään haukkoen. Jonkinlaista fiilistelyäkin voi saada aikaan hitaammassa menossa.

 

Ihmettelen jatkuvasti, miksi tanssiväki ei tule tanssipaikalle tanssien alkuun. On tilaa tanssia ja yleensä vielä soitetaan hyviä tanssikappaleita. Nytkin väki tuli hiljalleen ja Magnetin kolmannen setin alkaessa ja solistin ollessa esiintymässä kello yhdentoista jälkeen, alkoi väkeä lähteä pois. Kahdentoista jälkeen huomasin selkeän vähenemisen. Ehkä kunto loppui kesken ehkä ei. Sama ilmiö on useimmissa tansseissa. Nyt se ei haitannut, sillä ehkä lähtijät olivat pareja, koska tanssit jatkuivat yhtä mukavina.

 

Tanssiväessä oli monia tuttuja, niin palstanikkejä kuin muitakin tuttuja. Muutaman sanan ennätin vaihtaa naisrivissä. Tanssikursseilta oli vielä jalkojaan verryttelemään tulleita. Mahtoi heillä olla hyvä fyysiinen kunto, kun loppuun asti tanssivat. Omaan kuntooni onkin kiinnitettävä huomiota eli ylös, ulos ja lenkille. Onneksi talvi tulee ja hiihtämällä saan ainakin jotain tehokkaampaa aikaan.

 

Kesän jälkeen olin mukavimmissa tansseissa, mistä kiitos tanssittajille, tutuille ja tuntemattomillekin naisille rivissä ja loppuillan istumatauolla penkissä ja suurin kiitos Varjokuvalle ja Magnetille. Tanssimatkailu ei ole ollenkaan huono asia. Varjokuvan tähden tansseihin menin ja sain myös kohdata minulle uuden ja upean orkesterin. Varjokuva on kuitenkin minulle ykkösorkesteri, mutta muutamia muita on myös omassa erilaisuudessaan niitä orkestereita, joiden tansseissa mielelläni käyn ja heitä myös arvostan.