Pesäkalliolla uudelleen syntynyt Omega

 

Minulle talvi-ihmiselle tämä varhainen lumentulo on kuin luonnon lahja eteenpäin jaksamiseksi. Lumipeite hellii valkeudellaan ja saa unohtamaan kaiken ympäriltä. Täyden kuun paistaessa kahtena iltana tanssimatkoilla, mennen tullen, pimeys sai väistyä lumen hohtaessa välkkyvänä huntuna koivujen oksilla. Sulien vesien lämpö nostatti pakkasilloissa välillä sumuja silloille, joissa näköyhteys oli hetkittäin olematon.

 

Omega aloitti heti kahdeksalta ja illan mittaan kuuntelinkin heitä erityisesti, sillä olin surrut, kun mielestäni jotain heikentymistä musiikissa tapahtui henkilövaihdosten yhteydessä. Onneksi muutoksen aika on ohi ja Omega on yhtä hyvä kuin ennenkin. Tomin tilalle tullut Anna-Liisa Väkeväinen on sopeutunut hyvin joukkoon tai toisinpäinkin. Hänellä on todella hyvä ääni ja soittotaito sekä koskettimille että haitarille. "Pahaa sutta ken pelkäisi" (vai Lumikki nimenä) esitettiin nyt soitettuna. Mielessäni kuulin vielä Tomin ja poikien esittävän sen pelkästään laulettuna. Olen kaivannut heidän muitakin a capella-esityksiään kuten "Sä kaunehin oot ja Ruostumaton teräsrotta". Mutta aika kulkee omia teitään ja taaksepäin ei voi mennä tässä ajassa. Omega on taas hyvä ja Tomi on vaikuttanut todella positiivisesti läsnäolollaan Finkkujen rivissä. Siis plussan puolelle menevät muutokset.

 

Eija Kantola on edelleen minun mielestäni Suomen paras naisartisti tanssilavoilla. Hänen kaunis äänensä sopii eri kappaleille, mutta eniten pidän hänen tangoistaan. Omega taas ennen Eijan esiintymistä soitti hyvin tanssittavia eri tanssilajeihin sopivia kappaleita. Illan kohokohdat musiikillisesti olivatkin argentiinalaistangot ja kaksi parasta mitkä tiedän. Gardelin "Por una cabeza" ja Piazzolan Adios Nonino. Kuulinkohan ensi kerran ne peräkkäin soitettuina. Omegalla on kunnia olla Sinitaivas 2006 kiertueorkesterina,  joten kuuntelemaan kannattaa mennä.

 

Ollaanpa mitä mieltä tahansa Pesäkallion tansseista, tanssijoiden iästä tai taidoista, niin Pesäkallio on hyvä paikka. Ei linnoja voi syntyä joka paikkaan, olkoot ne etelän ihmisille. Me kaukaa maalta tulevat olemme tyytyväisiä lähimpiin paikkoihin. Paikalla oli hyvin tanssivaa väkeä ja useita pinssiläisiä ja tanssinetin keskustelupalstan lukijoitakin. Lisäksi muut hyvät tanssijat, niin eipä hyvään tanssi-iltaan muuta tarvita, kun orkesteri omalta osaltaan vastaa tunnelmasta.

 

Monien viikkojen jälkeen sain tanssia tutun herran kanssa tangot, polkat ja humpat ja niitä olin todella kaivannut. Jenkat menivät ohi tällä kertaa. Tangot ovat minulle mieleisiä eri tyyleillä vietyinä ja iltani tuntuu hyvälle, kun tangontaitajan kanssa saan tanssia. Mutta sitten se pieni ero, joka on itseasiassa sillä tanssihetkellä yli ymmärryksen. Miten jonkun kanssa tangon sisäinen palo yhtyy toisen sieluun. Se on tunnetta ja täydellistä yhteensulautumista, mistä herään kappaleen loputtua enkä tiedä minne jalkojani siirtäisin. Sitä tangosieluni tarvitsee ja jaksaa odottaa.

 

Naistenhaulla olleet toiset polkat taisivat tulla väliaikamusiikkina. Olin juuri saanut Kaakonkulman herran kiinni ennen kuin musiikki alkoi soida. Hetken katselimme toisiamme ja sitten muistin, että onhan me tanssittu aiemminkin yksi polkkapari. Hyvin meni taas ja taito karttuu herralla, kun sitä ei kukaan saa kerralla eikä kahdella. Toinen polkista oli hieman hidas ja vaatii keskittymistä. Itse pidän myös näistä hitaista esityksistä. Itseasiassa alkuillasta Omegan polkat olivat hivenen liian nopeat. Voin tanssia polkan ihan siinä nopeudessa, kun se soitetaan, mutta liika nopeus vie nautittavan olon. Humpat he soittivat sopivan letkeästi.

 

Naistenhaku on tullut minulle liian vaikeaksi ja hakujen määrä jää toistuvasti vähäiseksi. En koe mitään mieltä hakea ketä tahansa, sillä ainakin silloin toivon saavani tanssia tanssilajien mukaisesti eli tutut herrat oli haettu ennen kuin edes tajusin koko tilannetta. Siispä kuuntelin välillä ja sitten taas otin mallia toisista daameista ja menin hakemaan ennen kuin edes musiikki soi. Joku herra jäi käsiini.

 

Kovasti kiitoksia lämpimälle herralle Järvelään. Harvoin nähdään, mutta aina on yhtä mukava tanssia. Ihailen hänen musiikillista asiantuntemustaan. Herra taapertajan näkeminen ilahdutti pitkästä aikaa. Kyllä sylitanssit hänen kanssaan ovat sitä itseään.

Riihimäen-Hyvinkään suunnasta olivat paikalla "veljekset" kuin ilvekset – molemmilla niin mukava vienti, ettei paremmasta väliä. Kiitos kummallekin useista tanssikappaleista.

Pinssikansan ulkopuolelta olevan hyvin tanssivan pariskunnan herra minut rivistöstä aina löytää ja tangosta alkaen muutkin lajit tanssimme niin, etten tiedä koskaan mitä lattialla teimme. Mutta hymystäni varmaan näkee, että mieleistä kaikki on ollut ja huomaa sen välillä vauhdin huumastakin. He ovat iloisin tanssipari, jonka tunnen ja ilo valaisee jokaisen, joka tanssii tämän herran kanssa.

 

Erään etelän  komeakroppaisen herran kanssa tanssiminen oli taas kerran hyvältä tuntuva hetki. Otteet oikein, vartalokontakti kohdallaan eikä sormeni uponneet olkavarren seudun pehmeyteen. Kyllä oman kehon kunnossapito kantaa kauas, niin tanssillisesti kuin terveyskin huomioon ottaen.

 

Naisten rivissä oli mukava vaihtaa joku sana ja loppuillasta teki mieli jo hakeutua istumaankin. Ehkä kaksi iltaa matkoineen vei voimavaroja. Tanssiminen ei yksin väsyttäisi, mutta se matkanteko.

 

Ensi lauantaina on Varjokuva Pesäkalliolla ja heidän näkemistään ja musiikkiaan odottaen viikko sujuu nopeasti. Paikalla on ehkä erilainen tanssikansa, sillä Varjokuva ei vieläkään ole erityisen hyvin tunnettu, joskin Kesäillan valssi toi heidät lähemmäksi kansaa. Mutta ne, jotka ovat paikalla, arvostavat ja pitävät heidän tavastaan esittää tanssimusiikkia.