...Varjokuvan tähden ja mikä ilta!

 

Sattumalta oli TV auki lauantaina iltapäivällä. Kymmenen minuutin ohjelma otsikolla Koukussa tanssiin, tuli kai Italiasta, ainakin maan kieltä puhuivat. Koko ajan oli tanssia ja haastateltiin erilaisia ihmisiä. Niin tanssijoita kuin opettajia. Olisi ollut kyllä aiheellista katsoa suomalaisten lavatanssijoiden. Tanssimisesta oli tullut elämäntapa heille. He pitivät arvossa samoja seikkoja kuin mekin. Tanssin iloa ja sosiaalista puolta. Tanssilajeina mainittiin tango, masurkka ja polkka. Minulla meni kyllä hetken aikaa ennen kuin tajusin heidän polkkansa. Näytti hetkittäin quickstepiltä kunnes ymmärsin pyörimisessä ja jalan heitossa ihan polkan piirteitä. Tanssilattialla oli eri-ikäisiä ihmisiä, osa oli istumassa ja katsomassa.  Tunnelma oli iloinen ja välitön.

 

Mutta samaa ei ainakaan voinut sanoa eilisestä illasta. Kun sivusta katsoi tanssijoita, niin iloisia ilmeitä ei juuri löytynyt. Miten tanssiminen voikaan olla niin vakavaa! Juttelin kahden herran kanssa, jotka näkevät paljon tanssiväkeä ja niin hekin ajattelivat ja kysyivätkin minulta, miksi tässä paikassa nyt on näin. Tanssiyhtyeelle on tärkeää luoda tanssilavatunnelma tanssipaikalle, mutta nyt tunnelman puutteeseen ei syy ollut heissä. Ehkä melko korkea tanssijoiden keski-ikä ei salli ilmeikästä tanssi-ilon näyttämistä. Niinkö se on, että kellä onni on ja se onnen kätkeköön…Mutta omaa iloani se ei vienyt, ei ainakaan koko illaksi.

 

Jos tanssi-illassa ei mitään muuta olisi ollut, niin katseen nostaminen lavalle ja soittajien näkeminen on jo positiivinen asia. Kun he alkavat soittaa, muuta ei välttämättä tarvitsekaan. Minun mielihyväkeskuksessani heidän musiikilleen on ikioma paikka, josta säteily leviää kehooni joka puolelle. Heidän  musiikkinsa melodia on vallannut minut. Mutta ilta ei jäänyt kuunteluun. Huolimatta hyvin erilaisesta tanssiväestä sain tanssiakin paljon, mikä edellisen illan jälkeen oli kuin balsamia haavoille.

Varsinaisia tanssijoita oli vähän, ehkä viisitoista prosenttia, mitä eräs herra arveli pitkäaikaisen kokemuksensa perusteella. Saattoipa olla jopa allekin, mikä arvio perustui omaan illan näkemykseeni. Mutta ei sillä, tässä suuremmassa joukossa oli kyllä oikein hyvä perushumpan viejä, jopa kahteen kertaan haki, kun oli niin mukava vietävä… Humpatkin olivat kyllä kunnon humppia.

Kaikkia tanssilajeja esitettiin sopivasti ja tyyleillä, jotka vain Varjokuva osaa.

 

Yksi ainoa kappale alussa oli heikossa viennissä, kun varttunut herra haki valssille. Oli aika vaikeaa ne kaksi paria, mutta loppuun päästiin. Herra sanoikin, ettei oikein hyvin osaa ja ettei pää kestä samaa suuntaa. Toinen suunta olikin vaikeaa ja siinä välillä olimme jalat solmussa. Sen jälkeen tuli pian tango ja eräs myös välillä soittamista harrastava herra tuli hakemaan ja kertoi katsoneensa äskeisen valssin tanssimisen. Oli näyttänyt siltä miltä minusta tuntuikin. Mutta tämä tango sai unohtamaan kaiken sen edeltä. Parinsa ja hänen tanssimistaan olen aina ihaillut. Kyllä soittajalle on hyvä osata tanssiakin. Tanssiminen on hänellekin mieleinen asia, jos on soittaminenkin.

 

Ketään polkkatuttuani ei ollut paikalla alkuillasta, mutta onneksi kaksi herraa tiesi, että osaan sekä polkkaa että masurkkaa ja illan mielihyvätilani nousi taas himpun ylöspäin. Alkuillasta myös ajattelin, että miksihän en kelpaa lattareille, vaikka on  foksitkin hyviä. Kerran illassa toivoisin pääseväni kunnon jivelle, rumballe ja cha-chaalle. Nekin toiveet sitten täyttyivät illan mittaan.

Paikan nuorin, ihana poninhäntäherra haki jivelle. Olinkin katsellut hänen tanssimistaan jo aikaisemmilla Pesäkallion käynneilläni. Että pitikin tuntea itsensä puuhevoseksi, vaikka joskus olen jiveä osannutkin, niin kuin hänen tyylinsä oli. Täytyy harjoitella vaikka itsensä kanssa kotona peilin ääressä ja riittävän nopeassa rytmissä. Lupaan itselleni, että olen parempi seuraavalla kerralla.;)

 

Naistentunti on ollut minulle viime aikoina ja pitempäänkin vaikea. Eikä se tunne aluksi ollut muuttunut. Onneksi huomasin ylätasanteella piilossa JTH:n, joten hakeminen oli helppoa.  Taukomusiikki oli taas hyvä. Isäntä Markus osaa valita levyt. Tangon kuuluessa katselin olisiko joku, jota voisin hakea. Ei ollut ja siinä portaiden yläpäässä seisoin luovuttaneena kunnes tajusin pitkän ja komean miehen vierelläni. Viimeksi Ruusulinnassa hänet tempaistiin tangolta kesken työjuttuihin. Nyt sitten mikään ei keskeyttänyt tangojamme. Harmailla pilvilläkin on välillä kultareunat.

 

Sitten pidin taukoa ja hain muutamia herroja, kunnes huomasin kai myöhemmin tulleen tanssituttuni. Hain häntä heti, kun edellinen kappale loppui. Ilta tuntuikin pelastetulta kokonaan. Tangon ensi tahdit alkoivatkin kuulua, joten tangotaivaan portti oli raollaan. Kun tangoa saan tanssia hänen kanssaan tai rumbaa tms sylitanssina, niin siinä on kaikki, mitä tanssimiselta ja vienniltä odotan. Sainhan  niitä tanssia tällä kertaa. Ja vielä loppuillasta hänen kanssaan Varjokuvan esittämät uudet polkat, jotka olivat sopivalla tempolla niin kuin alkuillastakin esitetyt ja myös heti perään hitaat valssit.

Tanssi-arkku olikin sitten lähes täysi. Sen lopun täydensi cha-chaa, jota en tutun herran kanssa ole ennen tanssinut. Hiukan kai sähläsin omilla askelillani, mutta herra vain hymyili, joten pieleen ei kai sitten mennyt.

 

Mikähän sisäinen intuitioni sai minut hakemaan naistenhaun viimeiselle kappaleelle nuorta ja komeaa miestä, ehkä kun hän istuutui penkkiin odottamaan….

Ensimmäisen kappaleen aikana ja en edes muista mitä soitettiin, mietin, voisiko hän olla eräs "runoilija" ja en ennättänyt kuin hieman yrittää avata keskustelua, niin hän kysyi alkaako nimeni J:llä. Ja siihen minä, että sinä olet kai sitten MP…. Tanssimme seuraavan jenkan, joka sujui myös hyvin. Oli miellyttävä tavata mies, jolla on tanssisielun lisäksi runosielu.  

 

Oli mukava jutella myös naistuttujen kanssa ja välillä loppuillasta istua melkein estraadilla. Lavaan kiinni oleva penkki on hyvä, mutta väärinpäin. Olisipa mukava katsella siitä suoraan orkesteria eikä niskakenossa. Musiikin voimakkuus oli taas kerran kohdallaan. Olipa millä puolella tanssisalia tahansa. Siitä pitivät huolen  nappulakoneenhoitaja Hande ja myös soittajat itse. Varjokuvan musiikin tiedän etukäteen, mutta tanssiväki on aina arvoitus. Nyt ilta oli kokonaisuutena hyvä tanssi-ilta.